s/y Schatzi

Sunnuntai 1.7.

Liikkeelle ennen kymmentä Heiligenhafenista kohti Kielin kanavaa. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli suoraan vastainen, joten koneella piti ajaa viileässä säässä. Tuuli äityi välillä yli 10 m/s ja suoraan vasta-aallokkoon ajaminen heitti vettä keulasta ja paukutti paattia kunnolla. Yli kuuden solmun vauhtia vasta-aallokkoon on varsin epämiellyttävää varsinkin lyhyessä itämeren aallokossa. Toivottavasti suolaisemmat vedet pehmentävät aallokkoa, jotta paukuttelusta päästään eroon, kun tullaan Pohjanmerelle. Kielien kanavan alku Itämerellä, Holtstein sulku, on noin 35 mpk päässä Heiligenhafenista. Sululle ehdittiin puoli neljäksi ja päätettiin jatkaa matkaa vielä samana päivänä kanavassa, jotta seuraavaksi päiväksi ei jäisi niin pitkää matkaa Cuxhaveniin. Sulkuun meno jännitti taas yllättävän paljon vaikka viime kesänä oli harjoiteltu Trollhättanin ja Götän kanavien suluissa toimimista kyllästymiseen asti. Kippari oli kulkenut Kielin kanavan läpi syksyllä 2009 Schatzin Saksasta hakureissulla. Vaikka tältä reissulta oli ohjeita mukana, on sulkujen valo-ohjaus täysin käsittämätön. Puolen tunnin odottelun jälkeen ajettiin laivoille tarkoitettuun sulkuun kahden laivan ja kahdeksan huviveneen kanssa. Kielin suluissa on vesirajassa noin puolen metrin levyinen kelluva taso, johon veneet kiinnitetään. Taso nousee tai laskee veden mukana. Suurin ongelma on päästä vesirajassa olevalle tasolle, kun fendersteppi eli askelmakin oli puhki ja meni lyssyyn. Sulussa oleminen on helppoa, koska veden virtaama on olematon ja kiinnitysköysiä ei tarvitse vedellä tai siirrellä mihinkään nousun tai laskun aikana. Kippari muisti vasta, kun jo edessä olevaa porttia alettiin avata, että kanavamaksu pitää suorittaa tällä sululla. Joten kipin kapin toiselle puolelle sulkua maksamaan 18 €:n kanavamaksu ja takaisin paatille. Vähän joutuivat laivat odottelemaan meidän poistumistamme sulusta, mutta mitäpä tuosta. Sulun jälkeen ajettiin 3,5 tuntia Renburgiin, jonne jäätiin yöksi. Vierasvenesatama oli viehättävä ja suojainen, mutta kahdeksan aikaan illalla lähes täynnä. Pyydettyämme, saimme pienen saksalaisen moottoriveneen siirtymään sen verran, että mahduimme laiturin päähän kyljittäin. Rannassa oli mukavan oloinen ravintola, jossa syötiin päivällinen samalla kun odotettiin satamatoimiston tädin paikalle tuloa. Satamamaksu oli sähkön kanssa 16 euroa ja samalla sai tilattua aamiaissämpylät. Hienosti toimiva palvelu. Kun tultiin takaisin paatille, tuli Vesan pariskunta, miehen isän kanssa, juttelemaan ja kertomaan, että ovat vuoden matkalla Karibialle ja takaisin Adelene HR 36 Merikarhuveneellä. Ovat ottaneet töistä vuodeksi sapattivapaata ja mukana on viisi vuotias tytär. Takaisin Suomessa pitäisi olla heinäkuussa 2013. Telkkarista tuli vielä illan päätteeksi jalkapallon EM loppuottelu, jonka Espanja voitti.

Maanantai 2.7. Matkaan ennen yhdeksää. Vastatuulessa Kielin kanavaa eteenpäin. Kielin kanavassa ajaminen on varsin puuduttavaa, koska kummallakin puolella on niin korkeat penkat ettei maisemia niiden yli näe. Ainoastaan vastaan tulevat laivat, joita kyllä riitti, toivat vaihtelua yksitoikkoiseen koneella ajoon. Brunsbyttelin sululla oltiin vähän ennen neljää ja nyt päästiin ajamaan suoraa sulkuun. Sulutuskin meni jo vanhalla rutiinilla eikä maksamisestakaan tarvinnut enää huolehtia. Nyt käytettiin normaalista itäistä pienemmille aluksille tarkoitettua sulkua. Elbelle päästyä tuuli oli tyyntynyt olemattomaksi, joten koneella ajaminen jatkui. Hyvä 3:n solmun myötävirta antoi mukavasti lisävauhtia. Yritettiin ehtiä Cuxhavenin Alter Havenin sillan puoli viiden aukaisuun, mutta myöhästyimme muutaman minuutin, joten jouduimme odottamaan sillan nostamista lähes puoli tuntia. Marina oli heti sillan jälkeen oikealla kaupungin keskustassa. Pienen kiertelyn jälkeen Schatzille löytyi mukava aisapaikka. Tilaa satamassa oli runsaasti. Koska perillä oltiin laskuveden aikaan, oli ponttooni laiturilta aika nouseminen satama-altaan reunalle. Onneksi käytössä oli liuska eikä pystyrappuset. Satamatoimisto on auki vain aamupäivisin klo 9-10, mutta läheisestä baarista saatiin lunastettua sirukortti, johon oli ladattu 5 €:n edestä arvoa. Kortilla sai maksettua sähköt ja suihkut sekä sillä pääsi konttiin rakennettuihin wc-tiloihin. Cuxhavenissa on myös toinen uudempi ja tilavampi vierasvenesatama aivan Elben varrella, mutta sieltä on pidempi matka kaupungille ja kuvien perusteella se ei vaikuttanut lainkaan näin idylliseltä, kuin tämä vanha satama.

Illalla käytiin katselemassa kaupunkia, sekä pizzalla italialaisessa ravintolassa. Takaisin veneelle tullessa poikettiin vastaan tulleeseen luomumarkettiin, josta ostettiin välttämättömiä ruokatäydennyksiä. Hinnat olivat sen verran korkeat, että kaikesta ’turhasta’  tingittiin.

Tiistai 3.7.

Päätettiin lähteä liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen, koska silloin vuorovesivirta muuttui edulliseksi ja matkaa Helgolandiin oli vain 35 mpk. Aamupäivällä käytiin kanavan toisella puolella olevissa venetarvike- ja vaateliikkeissä. Venetarvikekauppa olikin erittäin hyvin varustettu, joten sieltä saatiin hankittua puuttuvia ja tarpeellisia varusteita, kuten rikki menneen fenderstepin tilalle kunnon muoviset kylkirappuset ja tarkempi merikorttisarja. Vaatekaupasta jäi mukaan muutama alennuksessa ollut pikeepaita. Paatille palatessa ostettiin kioskista mukaan vohvelit, jotka nautittiin espresson kera. Kahvittelun jälkeen täytettiin vesi tankki ja lähdettiin 12.30 sillan avauksella liikkeelle.

Uudemmassa marinassa käytiin täyttämässä diesel tankki. Hyvässä myötävirrassa ja heikossa tuulessa ajettiin koneella koko matka Helgolandiin.  Paatin siivous hoidettiin matkalla, jotta siitä ei tarvinnut enää huolehtia satamassa.

Helgolandiin tultiin viiden maissa. Ensin yritettiin aisapaikkaan, joka oli niin ahdas, ettei siihen voinut jäädä. Saatujen ohjeiden mukaisesti parkkeerattiin kolmanneksi veneeksi paikkanumero G:n kelluvaan laituriin.

Kippari kävi hoitamassa satamamaksun, joka oli 13 € plus 2,50 €/henkilö eli yhteensä 18 €.  WC tai suihkutiloista ei saanut tietoa. Illalla käveltiin paikalliseen ravintolaan kalapäivälliselle ja vielä kiertämään ja tutkimaan kylää. Ei jaksettu lähteä saaren vuoren huipulla, vaikka sinne olisi päässyt hissillä. Kylällä olon aikana kylkeen oli tullut vielä kaksi venettä lisää.

Naapurit lähtivät illalla vielä grillaamaan , mutta palasivat niin hiljaa, että siihen tuskin edes havahtui.

Keskiviikko 4.7.

Yhdeksältä lähdimme muiden veneiden välistä liikkeelle, ongelmitta.  Seilit  nostettiin ylös heti sataman ulkopuolella, mutta tuuli oli taas niin heikko ja myötäinen, että konetta piti käyttää apuna koko päivän.  Suuntamme oli Borkum ja reitti kulki kahden vilkasliikenteisen laivaväylän yli.  Väylä on jaettu kahdeksi kaistaksi kuten maantie ja laivat kulkevat omilla kaistoillaan vastakkaisiin suuntiin. Näiden kaistojen ylitys on jännittävää puuhaa, sillä laivat kulkevat varsin lujaa ja niiden kohtaamispaikkaa on vaikeaa silmämääräisesti arvioida. AIS on tähän ongelmaan oivallinen apuväline. Se kertoo plotterissa, kuinka etäältä ja koska laiva sivutetaan. Meillä oleva AIS lähettää meidän paattimme tiedot muille aluksille, joten ne voivat arvioida ohitukset. Laivoilla on käytössä tietysti tutkat, josta ne näkevät muut alukset, mutta AIS antaa lisää uskoa siihen, että tulee varmasti nähdyksi. Kahdeksan jälkeen päästiin Borkumin vanhaan laivastosatamaan.

Sataman tuloväylällä oli 3,5 solmun myötävirta, joten tunnelma oli kuin koskenlaskussa.

Parkkeerattiin kyljittäin laituriin IV, koska siinä oli hyvää tilaa. Naapuriveneestä saatiin tieto, että satamatoimisto on jo mennyt kiinni, mutta laituriin voi hyvin suomalainen vene jäädä yöksi. Satama oli niin tylsän näköinen ja palveluista ei ollut tietoakaan, joten iltapala nautittiin  paatissa ja sitten nukkumaan.

Torstai 5.7.

Aamulla piti käydä hoitamassa satamamaksu 13,20 €. Sitten liikkeelle puoli yhdeksän aikaan. Nyt oli vaihteeksi vastavirta ulosmenoväylällä, joten vauhti pohjan suhteen ei päätä huimannut.

Kippari oikaisi pois viralliselta väylältä, kun kartan mukaan vettä piti olla yli kuusi metriä, mutta vastaan tulikin putouksen näköinen kohta, jossa vettä oli alle kolme metriä. Onneksi ei vähempää. Piti kuitenkin tehdä hätäjarrutus ja edetä varovasti kunnes taas alkoi syvetä. Tästä saatiin konkreettinen opetus, että merikarttojen syvyyksiin ei ole uskomista, koska hiekkasärkkien paikat ja syvyydet vaihtelevat jatkuvasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

Taas hyvä myötätuuli, mutta suoraan takaa, joten ilman konetta vauhti olisi pudonnut alle neljän solmun. Tämän lisäksi vielä iltapäivään asti riittänyt parin solmun vastavirta, niin matka ei olisi juuri edennyt seileillä. Iltapäivään asti oli kirkas auringonpaiste ja myötätuulessa helteistäkin. Iltapäivällä nousi pilvirintama, joka toi sadetta ja jyrisi, mutta onneksi ukkoselta tällä kertaa vältyttiin.

Vlielandin järkyttävän suureen yli kolmensadan paikan marinaan tultiin kahdeksalta ja satama oli aivan täynnä.

Jäätiin pienen purjeveneen kylkeen. Kippari kävi satamatoimistosta kysymässä parempaa paikka ja maksoi samalla 33 € satamamaksun, joka sisälsi myös langattoman nettiyhteyden. Suihkusta ja vedestä piti pulittaa vielä 50 senttiä per kerta, joten tähän mennessä kallein paikka. Satamatoimistosta neuvottiin kiinnittymään satamatoimistokompleksin edessä olevaan päälaituriin pienen rautalaivan kylkeen, johon sitten siirryttiinkin.

Kun oltiin lähdössä rantaan syömään, tulli tuli ystävällisesti kysymään paatin papereita ja niiden tarkastamisen jälkeen antoi luvan nousta maihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmeisesti Eu:n sisälläkin pitää hoitaa näitä rajamuodollisuuksia. Nyt emme ole enää muutamaan päivään törmänneet muihin suomalaispaatteihin ja meidän saapumisemme satamiin on aiheuttanut kiinnostusta. Jokainen, joka kanssamme jää juttusille, on kiinnostunut tietämään minne olemme matkalla ja kuinka kauan matkamme suomesta on tähän mennessä kestänyt. Hämmästyttävää on, että täällä Hollannissa ei puhuta juurikaan englantia, mutta jotenkin asiat aina saadaan hoidettua. Iltaburgerien ja suihkussa käyntien jälkeen saadaan vihdoinkin päivitettyä tätä blogia.