Vlieland-Oostende

Posted: 11 heinäkuun, 2012 in Uncategorized

Perjantai 6.7.

Herätys jo kello 6 ja heti ylösnousun jälkeen liikkeelle eli 6.15, koska edessä 70 mpk:n päivä ja tuulen oli luvattu kääntyvän vastaiseksi n. klo 14.  Jouduimme ajamaan 2-2,5 solmun vastavirtaan kolmisen tuntia. Genua auki koneen apuna ja kun myötäinen itätuuli keveni myös iso ylhäällä yhteentoista asti, jolloin luvattu tuulen kääntyminen tulikin etuajassa kunnon sadekuuron kera. Ennen kuin isoa ehdittiin reivata, repesi ison alimmaisen ratsastajan kohdalta sauma n. 20 cm matkalta. Vastatuuli yltyi 12 m/s, joten otettiin iso kokonaan alas. Genuasta  jätettiin pieni kulma auki tasoittamaan koneella kryssäämistä. Myötävirta ja vastatuuli tekevät yhteistyössä todella ikävän terävän aallokon, joten kipparin toive suolaisen veden pitkästä aallokosta jäi vain haaveeksi, mutta näillä on mentävä mitä luonto antaa. Schatzin tasainen pohja tekee sen, että jos ajaa suoraan vasta-aallokkoon yli kuutta solmua, vene ei painu pehmeästi aaltoon vaan paukahtaa siihen niin että koko paatti tärisee. Tätä on koettu ennenkin, eivätkä paikat ole hajonneet, mutta meno on varsin epämiellyttävää.  Vähän vinoon aaltoon ajaminen helpottaa menoa.

Koko päivänä ei ollut juuri mitään katsottavaa, koska rannikko on niin matala, että joudutaan ajamaan varsin kaukana siitä. Saarista ei näy juuri muuta kuin jokunen rakennuksen hahmo horisontissa.

Muita veneitäkään ei merellä näy ja laivaväylät kulkevat ulompana, joten laivojakaan ei ole näköpiirissä.

Puoli kuuden aikaan tultiin Ijmuidenin, joka sijaitsee Amsterdamin kohdalla rannikolla, valtavaan marinaan.

VHF:llä kysytiin neuvoa laituripaikasta ja saatiin ohjeet ajaa 12 metrin veneille tarkoitettuun laituriin vapaalle paikalle. Tässä Marinassa on eri pituisille veneille tarkoitettu omat laiturit, joissa tolpat ovat sopivan etäisyyden päässä laiturista. Kätevä järjestely.

Sisään kirjautumisen jälkeen mentiin läheiseen kuppilaan syömään. Ihmeteltiin, kun miehiä tuli mopoilla kalastusvarusteet mukana kuppilaan ja ostivat jotain paikalla olevalta mieheltä. Pääteltiin, että kävivät ostamassa syöttejä kalastusta varten. Ruokailumatkalla käytiin myös marketista hakemassa ruokatäydennystä ja pakollisella jäätelöllä. Kun pääsimme paatille alkoi hurja kaatosade. Ajoitus oli siis täydellinen, vettä oltiin saatu taivaalta jo tarpeeksi. Ijmuiden jätti valitettavasti nuhjuisen ja elähtäneen vaikutelman.

Lauantai 7.7.

Diesel –täydennyksen jälkeen liikkeelle. Virta kääntyi odotusten mukaisesti myötäiseksi puolen tunnin kuluttua lähdöstä. Itämeren virrattomissa vesissä pääasiassa liikkuneena on vaikea ymmärtää näiden vuorovesivirtojen vaikutusta matkan tekoon, mutta pikku hiljaa Nautical Almanacin eli Saarisen Kallen nimeämän purjehtijan raamatun sivut alkavat olla varsin tuttuja ja enää ei katsotakaan tuuliennusteita vaan lisäksi myös virta-aikatauluja. Joten kipparilla on aina omat iltapuuhat

ja kipparskalla omat.

Rotterdamin kohdalla eli Hoek Van Hollanin sisäänmenoväylän kohdalla joutuu tekemään ilmoituksen VHF:llä aikeista ylittää väylä. Antavat tarvittaessa ohjeitta väylän ylittämisessä, mutta meillä oli hyvä tuuri, että liikenne oli varsin rauhallista väylää ylitettäessä. Hoek Van Hollannin eteläpuolella oli avomerellä redillä ainakin sata laivaa odottamassa ilmeisesti rahtia.

Kipparska ehdotti, johon kippari suostui, että jatkettaisiin matkaa alkuperäisestä suunnitelmasta vielä 20 mpk, jotta seuraavaksi päiväksi jäisi lyhyempi legi ja perillä Oostendessä oltaisiin hyvissä ajoin. Matkaa jatkettiin aina Breskensiin asti, joka on Antverpeniin ja Gentiin menevän väylän varrella etelän puolella, mutta Hollannin alueella. Välillä saatiin taas kunnon yli 12 m/s tuuli sateen kera, mutta tuuli onneksi keveni varsin nopeasti, mutta sade jatkui koko matkan.

Kymmenen maissa muutama maili ennen satamaa viranomaiset muistuttivat taas olemassa olostaan ja merivartiosto nousi vaudissa isosta rib –kumiveneestä paattiin kahden miehen voimin ja tarkastivat passit ja veneen paperit. Ukin maistraatista haettu venerekisteriotteen englanninkielinen ote ostautui taas oivalliseksi asiakirja, koska siitä selvisi kaikki tarvittavat veneen tiedot. Veneen kotipaikka oli taas ihmettelyn aihe, koska Uusikaupunki on ilmeisesti hollantilaisille käsittämätön sana. Heidän mielestään Uusikaupunki sanana on mouth full.  Tällä kerralla kyseltiin myös alv –maksujen perään, mutta veneen papereista löytyi myös kopio alkuperäisestä kauppalaskusta, jolla Schatzi on myyty ensimmäiselle omistajalle. Tämä riitti hyvin tarkastajille. Merivartioston miehet olivat hyvin asiallisia ja kohteliaita sekä kättelivät tullessa ja lähtiessä ja ymmärsivät hyvin meidän menomme välimerelle, sillä kertoivat näiden kurjien kesäsäiden kestävän vielä ainakin 2 viikkoa.

Breskensin satamaan saavuttaessa alkoi olla jo pimeää ja puhelimessa annettu paikka oli varattu, mutta sisääntulomme herätti sen verran huomiota, että toisesta laiturista ohjattiin meidät vapaana olevaan paikkaan. Sen paikan vene oli  onneksemme kuulemma lomapurjehduksella. Kirsti kysyi alkumatkasta, että koskahan Schatzi alkaa näyttää pieneltä muihin veneisiin verrattuna ja tässä laiturissa Schatzi vaikutti varsin pieneltä muihin veneisiin verrattuna kun kummallakin puolella on yli 60 jalkaisia ja toinen niistä vielä tyylikäs Swan.

Sunnuntai 8.7.

Edellisenä päivänä kippari tutki virtataulukkoja tarkkaa ja selvitti,  että oikea hetki lähteä liikkeelle on klo 10. Näin tehtiinkin, kun oli käyty maksamassa satamamaksu 22,30 €, joka taas määräytyi veneen pituuden perusteella. Suihkua varten olisi tarvinnut lunastaa poletteja, mutta suihku sai jäädä tällä kertaa väliin. Virtasuunnitelma toimikin hyvin ja myötävirtaa oli parhaimmillaan yli kolme solmua, joten koneella uusi ennätys pohjan suhteen oli yli 11 solmua. Loppumatkasta vastatuuli yltyi ja vasta-aallokko nousi taas ikäväksi.

Paukuteltiin menemään suoraan vastatuuleen, koska matkaa ei ollut paljoakaan jäljellä. Oostendenin Royal Yacht Clubin (RYCO) satamaan tultiin kahden aikaan.

Harbour Master oli meitä vastassa, koska olimme tehneet varauksen jo sähköpostilla. Tähän meille osoitteen ja suosituksen antoi Borkumin laiturissa ennen lähtöä tavattu naapuriveneen kippari, joka sattui olemaan Rycon hallituksen jäsen. Kyllä sattumat voivat välillä olla ihmeellisiä, koska paatin jättäminen vieraaseen satamaan viikoksi on murehdituttanut jo ennen matkaa. Nyt saatiin hyvä rauhallinen paikka ja kunnon palvelua tämän yhteensattuman seurauksena ja paatin voi jättää rauhallisin mielin harbour masterin hoiviin. Oostendessä on myös kaksi muuta marinaa heti sisääntulon oikealla puolella, jotka yhden yön pysähdystä varten olisivatkin sopivampia, mutta ovat aivan kaupungin keskustassa ja varsin rauhattoman oloisia, joten niihin ei mielellään venettä vartioimatta jättäisi.

Sähköä saatiin laiturilta ja koodi wifin käytölle, mutta yhteys oli taas niin hidas, että blogin kuvien päivittäminen ei onnistunut. Se homma päätettiin jättää koti Suomeen, kun keskiviikkona päästään taas toimiston nopea verkon ääreen. Loppuiltapäivä meni nokosissa ja pienissä venehuolloissa. Illalla mentiin seuran ravintolaan syömään, jossa tilattiin suositeltu menu, joka sisälsi baby lobsteri –alkupalan, kala-pasta –pääruoan ja mansikkajäädyke – passionhedelmäkakku -jälkiruoan. Kokonaisuus oli 36 € väärti.  Yöllä satoi taas vähän väliä ja oli niin kylmä, että piti laittaa lämmitin päälle. On tämäkin varsinaista Keski-Euroopan kesäsäätä sataa, tuulee ja lämmintä on päivälläkin vain n. 15 astetta, mutta kyllä ovat paikallisetkin ihmeissään kesän kylmyydestä ja hiekkarannat ammottavat tyhjyyttään.

Sanovatkin täällä, että on tainnut tulla syksy heti kevään jälkeen.

Maanantai 9.7.

Huoltopäivä Oostendessä. Kipparska heräsi kovaan huimaukseen ja myöhemmin päivällä kälylle otetussa puhelussa selvisi, että tasapainoelimet olivat todennäköisesti jääneet seilausasentoon, eivätkä ymmärtäneet tasamaan olotilaa,. Vaiva, asentohuimaus, on onneksi vaaraton, mutta kiusallinen.

Kipparin käsikynkässä kulkeminen onnistui.  Aamupäivällä selvitettiin pyykinpesumahdollisuuksia tai pesulaa. Läheisestä kaupunginosasta löytyi silittämö- ja vaatteidenkorjaus –yhdistelmä, mutta he eivät pese lainkaan vaatteita. Eipä ole aikaisemmin tullut vastaan tämän tapaista liikeideaa. Siellä kuitenkin neuvottiin itsepalvelupesulaan vaikka ohjeet olivatkin taas vähän sinne päin eli kaksi poikkikatua eteenpäin tarkoittikin neljää poikkikatua, mutta kysyvä ei tieltä eksy. Pesulassa oli kuuden pesukoneen rivi, joihin kelpasi vain 50 senttiset ja yksi koneellinen maksoi 5 euroa, joten kolikon vaihto oli ongelma, koska läheinen Lidl ei suostunut antamaan ylimääräisiä kolikoita pesuaineen ostojen yhteydessä.  Paatissa oli tietysti mukana pesu- ja huuteluaineita, mutta ne oli jätetty sinne, kun oltiin hakemassa palvelupesulaa. Kolikko-ongelma saatiin ratkaistua naapurissa olleen kioskikaupan ystävällisellä avustuksella.

Seuraavaksi oli vuorossa kaupassa käynti, jotta seuraavaa pätkää varten olisi valmiiksi hankittu kaikki mahdollinen eli muut kuin tuoreruoat. Lähtö olisi sunnuntaina, jolloin ainakin tämä Lidl  on kiinni, joten pitänee ostaa tuoretavaroita lentokentältä tai juna-asemalta. Kirsti jäi hoitamaan pyykkejä ja Pekka raahasi ruokatarvikkeet paatille, jonne kaupalta oli matkaa runsas kilometri. Raahausmatkalla tuli mieleen, että nyt sitä polkupyörää olisi tarvittu, minkä hankinta on ollut suunnitelmissa jo Suomessa, mutta on jäänyt odottamaan todellista tarvetta.

Pyykki- ja ruokahuollon jälkeen suunnistettiin läheltä satamaa kulkevalla raitiovaunulla keskustaan. Raitiovaunu oli aivan täysi, joten piti käyttää kyynärpäitä, jotta mahtui ovesta sisälle. Tai tarkemmin sanottuna vaunu ei ollut täysi, mutta ihmiset eivät vaivautuneet käytävällä eteenpäin, jolloin oviaukot ruuhkaantuivat. Se niistä kohteliasta ja avuliasta belgialaisista. Onneksi asema oli seuraava pysäkki, vaikka matkaa oli viitisen kilometriä. Maksaminen ei onnistunut, koska kuski ei suostunut avaamaan etuovia, joten pummilla ajeltiin ratikalla joka kerta.

Keskustassa ihmeteltiin kalakioskeja ja –kauppoja sekä runsasta määrää turistiravintoloita.

Lounaan jälkeen käytiin kävelemässä pääkauppakatua edestakaisin ja ostettiin tuliaissuklaat. Paatille päästyä kipparskalla oli edessä paatin sisäsiivous ja tavaroiden pakkaaminen kotimatkaa varten. Kippari korjasi teipillä, langalla ja neulalla isoseilin repeytyneen sauman lähes uuden veroiseksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiistai 10.7.

Ennen kotimatkaa lähetettiin sähköpostilla boarding passit Harbour Masterille, joka tulosti ne valmiiksi kotimatkaa varten. Annoimme myös puhelin numerot ja sähköpostiosoitteet, jos tulee tulee tarve ottaa meihin yhteyttä, kun olemme Suomessa. HM lupasi katsoa Schatzin perään.

Kotimatkalle lähdettiin ratikalla rautatieasemalle ja sieltä junalla Charleroihin. Junaliput oli hankittu jo edellisenä päivänä  ne maksoivat 8 euroa per henki eli ei ole kallista lystiä, kun junamatka kestää yli kaksi tuntia. Yksi vaihto oli Brysselissä, mutta se sujui ongelmitta. Charleroin asemalta otettiin taksi vaikka linja-autollakin olisi lentokentälle päässyt, mutta kannettavien 15 kg kassien raahaaminen alkoi jo tuskastuttaa. Taksi otti rallivauhtia tehdystä 15 min matkasta 25 euroa.  Kentällä oltiin niin hyvissä ajoin, että Turkuun meneviä varten ei oltu vielä avattu lipputiskiä. Puolen tunnin odottelun jälkeen päästiin tiskille ja turvatarkastuksen jälkeen lounaalle. Koska istumapaikat oli varattu jo etukäteen, päästiin etujoukossa, muiden ohi, koneeseen. Raynairin käytäntö on, että mikäli et tee etukäteen paikkavarausta, joudut koneessa ottamaan paikan, joka sattuu olemaan vapaana. Meno oli sen mukaista, kun kone alkoi täyttyä ja lentoemännät siirtelivät ihmisiä paikasta toiseen, joten 10 euron lisämaksu varatusta paikasta oli hinnan väärti. Turussa oltiin puoli kahdeksalta ja kotona siitä tunnin päästä. Koirat olivat tulleet vastaan kentälle asti. Kipparilla neljä päivää ja kipparskalla pari viikkoa töitä.  Matkaa jatketaan uudella kokoonpanolla sunnuntaina 15.7.

kommenttia
  1. Pampula sanoo:

    Tosi mukava seurata teidän seikkailua! Nyt oli hienosti saatu kuviakin mukaan 🙂

  2. Vesku Mattila sanoo:

    Heippa ei niillä maanäkymillä mitään teen kun noin tapahtuma rikas päivä. Kippari ja kasti silmä tarkkana.Merelläkin voi havannoida vaikka mitä 🙂 onkos mitään erikoisia lintuja näkynyt. Kukas on teidän seilimaakari.Mukavia kelejä vaan jatkossa terv Wesku lomalainen Ukista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s