s/y Schatzi

Torstai 19.7.

Nuoriso kävi keskiviikkona linja-autolla kuuluisassa purjehduskaupungissa Cowesissa ja kippari jäi paatille hoitamaan huoltohommia ja blogin päivitystä. Illalla käytiin vielä kylän ravintolassa Fish and Chipsillä.

Torstain lähtöajan määräsi Guernseyn St Peters Portin marinan sisäänajon nousuveden ajankohta, koska sinne pääsee sisään vain pari tuntia ennen ja jälkeen nousuveden. Muina aikoina sisään menoon tai ulosajoon ei ole mahdollisuutta. Seitsemältä päästiin lähtemään suunnitelman mukaisesti. Marinan ulkopuolella oli pahimmillaan 4 solmun vastavirta, jota jouduttiin puskemaan pari tuntia ennen kuin päästiin avomerelle.

 Tuuli oli taas reipas 8-9 m/s välillä, mutta onneksi lännestä, joten seilit ylhäällä päästiin menemään koko kanaalin ylitys. Konetta jouduttiin kuitenkin pitämään seilien apuna, jotta vauhtia olisi ollut riittävästi aikataulussa pysymiseen.  Laivoja piti taas varoa, koska Kanaalin liikenne on vilkasta. Muutamaa laivaa jouduttiin seuraamaan AIS:sta, mutta mitään väistöliikkeitä ei tarvinnut edes harkita. Ennen Guernseyta on Alderneyn saaren kohdalla saarten välissä Ortal Channel:ksi nimetty kohta, jossa varoitetaan olevan erittäin voimakasta aallokkoa virrasta johtuen. Näin myös olikin vaikka syvyyttä oli koko ajan yli 20 metriä niin pohjan muodot nostavat hankalan sotkuisen ja terävän aallokon. Meillä ei ollut mitään ongelmia aallokon kanssa, mutta paikka oli jotenkin karmiva, kun keskellä selkeää leveää saarten väliä onkin vastassa tällainen aallokko.

Guernseyssa oltiin aikataulun mukaisesti jo ennen nousuveden huippukohtaa, joten St. Peters Portin marinan sisäänajossa ei ollut ongelmia. Habour Master oli veneellä vastassa sisäänmenon ulkopuolella ja antoi opaskirjasen sekä opasti laituriin. Laituripaikka oli kaupunkia lähinnä olevassa ponttoonissa kaupungin puolella, joten Schatzi oli hyvin edustavasti esillä rantabulevardille.

Guernsey:llä on oma itsehallint,o eikä se kuulu Iso-Britaniaan eikä EU:n. Tästä syystä jouduttiin täyttämään tulli-ilmoituslomake, joka vain pudotettiin kivilaiturissa olevaan postilaatikkoon. Kukaan ei tullut tarkastamaan passeja tai veneen papereita. Tyttö kävi keräämässä satamamaksu,n 28 puntaa ja antamassa sosiaalitilojen kulkukoodit.  Illalla käytiin  syömässä rantaravintolassa meren herkkuja. Guernsey vaikutti rauhalliselta ja miellyttävältä satamalta, jossa olisi voinut viettää kokonaisen päivän, jos vain aikataulu olisi antanut tähän mahdollisuuden. Huoltorakennuksesta löytyivät myös pyykinpesukoneet ja –kuivaimet.

Perjantai 20.7.

Edessä 135 mpk:n matka Ranskan Brestiin. Nousuvesi määräsi taas lähtöaikataulun, joten matkaan kello 9. Bensa-asemalle mennessä oli tapahtua vahinko, koska oikaistiin suoraan ulosmenoaukosta aseman laituriin, mutta huoltoaseman hoitajan kiivaan huitomisen jälkeen ymmärrettiin kiertää laituriin kauempaan, koska välissä olisi jopa nousuvedellä ollut niin matalaa, että köli olisi voinut ottaa pohjaan kiinni. Tankki täyteen dieseliä ja kippari osti pari  rasiaa eri kokoisia ruuveja myräköissä irronneiden koukkujen uudelleen kiinnittämistä varten.

Tuuli heikosti luoteesta, joten seilit ylhäällä koneella kohti länttä. Viimeinkin puolipilvinen ja välillä aurinkoinen päivä vaikka mistään helteestä ei vielä ollut puhettakaan. Veden lämpötila vain 17 astetta. Kippari päätti tutkia syytä istuinlaatikon kaiuttimien mykistymiseen. Sähkötaulun irrottamisen seurauksena meni kaikki muut paitsi koneen sähköt. Tämä tarkoittaa sitä, että plotteri, mittarit, automaattiohjaus jne ei toimi. Vastaavaa ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut, joten mitään tiedossa olevaa syytä ongelmaan ei ollut. Koska vastassa oli yöpurjehdus Brestiin, jolloin olisi mukavaa että plotteri ja kulkuvalotkin toimisivat, oli pakko saada selvitettyä ongelman syy ja saada sähköt toimimaan vaikka väliaikaisin virityksin.  Kippari kaivoi yleismittarin esiin ja alkoi selvittää mihin saakka sähköä tulee, koska pääsulakkeet olivat kunnossa. Puolen tunnin etsiskelyn ja mittaamisen jälkeen syyksi paljastui pääkatkaisin yhteydessä olevan pienen sulakkeen palaminen.  Sulakkeen palaminen esti katkaisijareleelle menevän jännitteen, jolloin rele katkaisi virran syötön. Kipparille ei selvinnyt, mihin tätä relettä tarvitaan ja miksi sulake paloi, mutta sulakkeen vaihdon jälkeen virrat saatiin palautettua ja  kipparilta pääsi helpottunut huokaus. Ny thän tietää mistä alkaa etsiä vikaa, jos kaikki virrat katkeavat ja opetuksena on, että sähköhommat kannattaa jättää satamaan tehtäväksi.

Delfiinit kävivät toivottavamassa Schatzin tervetulleeksi etelän vesille. Nähtiin koko matkan ensimmäinen kunnon auringonlasku mereen.  Auringon laskiessa kohdalle sattui myös sopivasti n 30 metrinen hollantilainen purjelaiva Zuidersee.

 

Juuri kun oltiin kääntymässä etelään päin Bretagnen kärjen kohdilla puolilta öin Matildan ollessa vahdissa plotterista katkesi virta ja uudelleen käynnistämisen jälkeen kartat eivät suostuneet näkymään. Ilmeisesti kosteusongelmia. Muistikorttien kuivattelun jälkeen kartat tulivat taas näkyviin ja matka jatkui taas turvallisesti plotterin opastuksella. Kummallakin kerralla, kun plotteri ei toiminut, esiin kaivettiin iPad ja sen navigointiohjelma, jonka avulla navigointi saatiin hoidettua.  Perinteisellä karttanavigoinnilla ja merkintälaskulla olisi varman myös pärjännyt, mutta työlästä olisi ollut.

Yöllä oli komea, kirkas tähtitaivas. Kosteutta ilmassa oli niin paljon, että puomista tippua vettä ja kaikki paikat ulkona aivan märkänä. Jännä ilmiö, koska mitään pilviä ja usvaa ei ollut, ainoastaan kosteutta.

Lauantai 21.7.

Perille Brestiin tultiin aamulla 7 aikaan Marina du Chateu:n.

Marina on taas näitä jätti satamissa, jos valinnan varaa laituripaikoista oli vaikka kuinka paljon.

Kippari lähti hoitamaan marinan perällä olevaan satamatoimistoon muodollisuuksia. Toimisto avautui vasta kahdeksalta, joten aikaa jäi aamu expressolle rantakuppilassa.

Kaunis aamu laittaa tavaroita kuivamaan. Aamutorkkujen jälkeen lähdettiin aamiainen lounas –yhdistelmälle syömään simpukka-ranskalais -annokset. Olikin oikein maukkaat ja edulliset annokset. Täällä nämä ovat ilmeisesti paikallista perusruokaa kuten englantilaisilla Fish and Chips. Brestissä oli ollut edellisenä viikonloppuna ja viikolla iso purjelaivatapahtuma, jonka jäljiltä rantalaitureilla oli vielä runsaasti tapahtumatelttoja. Näitä purjealuksia tuli perjantaina vastaan runsaat kymmenkunta, mutta kohtaamiset tapahtuivat sen verran kaukaa, että ei päästy niitä lähemmin ihailemaan.

 Aterioinnin jälkeen veneen siivous. Nuoriso pakkasi tavaransa ja lähtivät hotelliin yöksi, josta sunnuntaina Pariisin kautta Garda –järvelle Melges 24:n MM-kisoihin.

Kippari jäi odottelemaan uuttaa miehistöä ja teki huoltohommia paatilla.

Peku saapuikin jo viiden aikaan. Pekat lähtivät yhdessä kaupungille ruokaostoksille. Kävelymatkaa oli jonkin verran satamatoimiston suosittelemalle Carrefour –marketille. Ruokaa ja juomaa kertyi kaksi kukkuroillaan olevaa ostoskärryllistä. Kassalla tiedusteltiin mainostettua kuljetusmahdollisuutta, mutta kun ehdotus oli toimituksesta maanantaina, päädyttiin tilamaan taksi ja hoitamaan ruoat omatoimisesti veneelle. Kuljetuksen ja taksin selvittely kävi pääasiassa kansainvälisin käsimerkein, koska nämä ranskalaiset ovat niin kielitaidottomia, että mitään yksinkertaistakaan asiaa ei pystytä hoitamaan muulla kielellä kuin ranskalla.

Micce ja Fredi saapuivat yhdeksän korvissa paatille. Liha-illallisella rantaravintolassa, joka ei ollut hintansa väärti eli aika pettymys, kun kerran Ranskassa ollaan.

Sunnuntai 22.7.

Upea lämmin aamu, mutta kastetta taas yön aikana runsaasti. Diesel –automaatin kautta matkaan kahdenksan jälkeen. Vesitankkia ei saatu täytettyä, koska sopivaa omaa letkua ei ollut ja bensa-asema oli vielä ainakin aamulla miehittämätön. Toivottiin, että runsas puolitankkia vettä riittää Biskajan ylitykseen.

Tuuliennusteet olivat luvanneet heikkoa tuulta vähän sieltä sun täältä, joten mitään pahaa Biskajan myräkkää ei ainakaan ollut odotettavissa. Koneella ulkomerelle upeiden saaristomaisemien ohi.

Runsas määrä harrastajakalastajia oli tullut kalastamaan jo aikaisin sunnuntai aamuna. Näyttää olevan suosittu harrastus täälläpäin. Virta oli myötäinen 2,5 solmua. Matka taittui alkuun vauhdikkaasti. Purjeita ei kannattanut nostaa, koska tuuli oli aivan onneton.

Täysin tyyni Biskaja vastassa ja hakusessa oli Telkolan Timon lupaama Biskajan ennen kokematon aallokko tai onkohan se tätä aina täällä, koska aikaisempaa kokemusta ei ole.

Tylsää koneella köröttelyä suuntana lounas ja Espanjan La Coruna. Biskajan ylitys on noin 350 mpk ja 6 solmun keskinopeudella vajaa 2,5 vuorokautta. Vaikka tylsää koneella ajoa onkin niin kyllä tämän paljon paremmin kestää kuin sellaisen kelin joka koettiin Englantiin tullessa viime viikon alulla. Viimeinkin etelän lämpimät säät antoivat lupauksia itsestään ja päivälämpötila nousi 23 asteeseen ja veden lämpötila 20 astetta. Mukavaa laittaa pitkästä aikaa sortsit jalkaan ja olla ilman paitaa.

Vahdit alkoivat pyöriä kipparin suunnitelman mukaisesti siten kiertävästi, että vahdissa oli aina kaksi jäsentä, mutta kerralla vahdissa vaihtui yksi henkilö. Päivällä oli neljän ja yöllä kolmen tunnin vahtivuorot. Koska meno oli rauhallista koneella ajoa ja aallokkokin oli vaimeaa, vahdissa olisi riittänyt yksikin henkilö, mutta koska se miehistölle se kävi, pidettiin kiinni turvallisuussyistäkin kahden hengen vahdeista.

Maanantai 23.7.

Samaa vauhtia samaan suuntaa kulki koko yön kaksi hollantilaista purjevenettä, josta toinen kesken pimeimmän yön sammutti kulkuvalonsa. Olikohan heilläkin jotain sähkökytkentä ongelmia vai heittäytyikö kippari siellä energian säästäjäksi. Tiedä häntä. Laivoja näkyi AIS:ssa harvakseltaan, mutta lähietäisyydelle niitä ei eksynyt.

Yöllä pidettiin genua auki, koska se antoi vähän lisävauhtia koneella ajoon ja voitiin pudottaa koneen kierroksia, jotta polttoainetta riittäisi Espanjaan saakka. Puolimatkassa kymmeneltä tuuli kääntyi taakse ja heikkeni niin, että genua kannatti ottaa sisään. Vasta iltapäivällä tuuli yltyi sen verran, että nostettiin iso ja light spinnu, joilla päästiinkin mukavaan 7 solmun matkavauhtiin.

Hollantilaisveneet jäivät vähitellen taakse. Delfiinit kävivät aina välillä tervehtimässä Schatzin miehistöä. Mukavia veitikoita ja toivat jotain seurattavaa muuten yksitoikkoiseen matkan tekoon.

Illalla saatiin myös seuraksi vapaamatkustaja eli jonkin sortin kyyhkynen, joka tuli aluksi tepastelemaan kannella ja jäi sitten yöpuulle puomin päähän. Oli lähtenyt yön pimeydessä omille teilleen, mutta saatiinpa tarjottua tällä yksinäiselle kulkijalle hetkellinen levähdyspaikka avomerellä. Lajia emme tosin tunnistaneet, mutta ei tainnut olla Ukilaine  kyyhkynen, vai tunnistaisko Vesku ?

Auringon laskettua kymmenen jälkeen tuuli koveni ja kääntyi sivulle sen verran, että päätettiin ottaa spinnu alas, koska valoisassa se on kuitenkin helpompaa kuin yön pimeydessä. Tuuli nousikin yön aikana yli 10 m/s ja pelkällä isollakin vauhtia oli 8-10 solmua. Auringon noustua alkoi näkyä Espanjan rannikko ja  vähän ennen kahtatoista saavuttiin La Corunan marinaa. Kippari kysyi VHF:llä paikka ja habour master opasti laiturin numero 3 sormiponttooniin. Viereisessä pontoonissa oli suomalainen Finngulf 37, joka oli myös matkalla Välimerelle.

Vettä ja sähköä saatiin suoraan laiturista veneen keulan kohdalta. Vesi olikin päässyt lähes loppumaan matkan aikana, koska täyttö ei onnistunut Brestistä lähdettäessä. Kevään aikana paattiin oli asennettu käsin toimiva merivesihana keittiöön ja nyt sillä oli käyttö, koska näin saatiin säästettyä makeaa vettä tiskauksissa. Salmerin asennus oli mennyt sen verran pieleen, että hana vuotaa vettä sekä tiskipöydälle että kaappiin. Täytyy korjata asennus sopivan tilaisuuden tullen.

Satamatoimistossa piti esittää veneen paperit ja passit, joista tyttö otti kopiot. Sama asia pitää aina toistaa, kun virkailijat lukevat veneen papereita eli veneen kotipaikka, joka puuttuu merkinnöistä. Paperilta löytyy kuitenkin kohta veneen pääasiallisesta käyttöalueesta, johon on merkitty Uusikaupunki. Uusikaupunki herättää aina ihmettelyä ulkomaalaisessa lukijassa. Satamamaksu oli 31,56 euroa.

Marina Corunassa on valtavat laiturirakennelmat, jotka ammottavat tyhjyyttä, ja uusi toimisto/huoltorakennus. Investointien on täytynyt olla valtavia ja jos täyttöaste on tätä luokkaa keskellä kesää niin taloudellisesti on varmasti vaikeaa. Tässä jotenkin konkretisoituu Espanjan pankkien ja valtion taloudellisen ahdingon perus syyt. Meille marinoiden käyttäjille tilanne sopii mainiosti, koska käytössä on runsaasti tilaa ja infrastruktuuri on hyvässä kunnossa.

Sisäänkirjautumisrutiinien jälkeen veneen siivousta, lounas satamatoimiston yläkerrassa ja parin tunnin torkut. Näiden jälkeen miehistö suunnisti illalla vanhaan kaupunkiin, jossa sattui olemaan monen korttelin alueella vanhan ajan markkinat. Myyntikojuissa myytiin mitä ihmeellisimpiä vanhaan aikaan sopivia tavaroita ja oheisohjelmaakin oli tarjolla. Kahvittelun jälkeen mentiin taksilla Herkules tornille ja ihasteltiin Euroopan vanhinta majakkarakennusta.

Ylöskin asti jaksettiin kiivetä. Majakalta otettiin taksi takaisin vanhaan kaupunkiin, jossa käytiin torin laidalla olevassa ravintolassa illallisella. Taksiajelu ei täällä ole kovin kallista, koska menomatka majakalle maksoi 7 euroa ja paluu 6 euroa. Matkaa oli kuitenkin yli viisi kilometriä suuntaansa. Illallisen jälkeen paatille kunnollisille yöunille kahden lähes kokonaan valvotun yön jälkeen.