s/y Schatzi

Keskiviikko 25.7.

Kaunis lämmin aurinkoinen aamu. Liikkeelle lähdettiin, koska päivämatkaksi oli suunniteltu vain 45 mpk Caramas:iin. Ajettiin bensa-asemalle odottamaan vuoroa, kun marinero nainen pyysi meitä hetkeksi odottamaan viereiseen ponttoniin, koska heillä on ongelmia laitteiden kanssa. Näin tehtiin ja kun hetken odottelun jälkeen vapautui polttoainelaiturista paikka ajettiin siihen. Laitteet olivat edelleen epäkunnossa, mutta puolen tunnin päästä piti tulla kuntoon. Odotellessa käytiin viemässä avainkortit satamatoimistoon, josta saatiin palautuksena 10 euron pantti ja haettiin samalla kahviosta espressot. Puolen tunnin odottelun jälkeen kylkeen tuli englantilainen vene, jolle marinero kertoi, että laitteet ovat epäkunnossa ja he saattavat tietää kahden tunnin päästä saadaanko niitä tänään korjattua, kun Espanjassa on vapaapäivä. Koska meillä oli kuitenkin tarkoituksena päästä vielä samana päivänä eteenpäin, lähdettiin matkaan vaikka dieselin täydennys ja septitankin tyhjennys jäi tekemättä. Täällä ei näitä septitankkeja ei juuri käytetä ja siksi näitä tyhjennysmahdollisuuksia on vähissä. Meillä on edelleen ongelmana, että septitankki ei tyhjenny mereen vaan viemäri on ilmeisesti tukossa. Septitankin saa ohitettua, joten täydelläkin tankilla pärjää, mutta olisi mukava saada sekin murhe hoidettua. Polttoainetta jäi onneksi Biskajan ylitykseltä puoli tankki jäljelle, joten sillä pärjännee pari päivää.

Merellä ei tuullut aluksi lainkaan, joten ajoimme koneella kohti länttä. Pikku hiljaa virisi  pohjoisen puoleinen tuuli, joka kääntyi aluksi länteen ja sitten lounaaseen eli taas täysin vastaiseksi. Tuulen voimakkuus ei noussut yli 4 m/s ja uusi aallokko oli pientä. Vanha maininki lännestä keikutti paattia vaikka iso oli ylhäällä koko päivän.

Iltapäivällä muodostui aikamoinen sumu, jolloin maisemat hävisivät ja tähystystä piti tehostaa, ettei törmätä pyydyksiin tai muihin aluksiin, joilla ei ole AIS:ia. Aurinko paistoi koko ajan sumun läpi.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Camarinas:iin, mutta satamakirjoja tutkimalla ja kipparskan selvitettyä Suomesta käsin netistä satamatilannetta, päätettiin mennä yöksi Muxia –nimiseen paikkaa. Sinne on rakennettu vuonna 2010 uusi marina, jota ei ole otettu vieläkään käyttöön. Hienot isot ponttonilaiturit ovat valmiina, mutta huoltorakennus puuttui. Mitään toimintaa ei myöskään marinassa näkynyt. Paikkoja on arviolta kaksisataa, joista paikalliset pienveneet käyttävät paria kymmentä. Isoja veneitä meidän lisäksi oli kaksi, joista kummassakaan ei näkynyt liikettä. Lokit olivat ulostaneet laiturien pinnat valkoisiksi ja niitä ei ollut siivottu ilmeisesti pariin vuoteen. Laiturilla oli sähkö- ja vesiliitännät, mutta vettä ei hanasta tullut ja sähköpistoke oli eri mallinen kuin mihin meillä oli adapterit ja mitään palveluja ei tietenkään ollut, koska huoltorakennuskin puuttui. Satamamaksua ei tarvinnut maksaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mikähän tarina tähänkin marinaan liittyy ja kenen rahalla tämä miljoonainvestointi on tehty. Voisi saada halvalla ostettua oman marinan Espanjasta, jos jotain kiinnostaa.

Muxia on pieni kaupunki, joka elää todennäköisesti kalastuksella ja turismilla. Illalla käytiin rantakadun varrella syömässä paikallisia kalaerikoisuuksia ja tutustuttiin kahteen pääkatuun. Meno vaikutti apealta, johon saattoi vaikuttaa sumuinen kolea ilma ja tyhjä marina.

Torstai 26.7.

Aamulla herättiin täydelliseen sumuun ja pimeyteen kello 6.30. Kipparin haaveilema ensimmäinen aamu-uinti Espanjan aurinkoisessa aamussa jäi vielä haaveeksi. Köydet irti ja koneella kohti ensi lounasta ja sitten etelää. Heti lähdön jälkeen maisemat häipyivät sumuun eikä niitä nähty kuin hetken Capo Finnisterren kohdalla. Seilit olivat ylhäällä koko päivän, mutta konetta ei juuri voitu sammuttaa, koska tuuli oli niin olematon, että vauhti olisi loppunut kokonaan. Koska La Corunassa ei saatu polttoainetäydennystä, oli koneen kierroksia pidettävä alhaalla ja pyrittävä seilaamaan aina kun mahdollista, jota diesel ei olisi loppunut ennen seuraavaa satamaan. Pari tuntia ennen satamaan saapumista koneen kierrokset alkoivat laskea itsekseen, jolloin päätettiin varakanisterista täyttää loput 10 litraa dieseliä tankkiin. Täydennyksen tekeminen oli varsin vaivatonta, koska merenkäyntiä ei juurikaan ollut ja tuuli pysyi edelleen olemattomana. Delfiinit toivat välillä ohjelmaa yksitoikkoiseen päivään.

Kippari päätti taas muuttaa suunnitelmia ja suunnistaa Vigon sijasta Baionan (Bayonan) kaupunkiin, koska se on paremmin matkan varrella ja kirjojen mukaan sieltä löytyy kaksikin marinaa ja mikä tärkeintä myös kaksi venehuoltoasemaan, joten polttoainetäydennys pitäisi olla taattu. Seitsemän jälkeen oltiin sataman tuntumassa ja päätettiin valita Monte Real Club de Yates eli purjehdusseuran marina.

Paikan kysyminen VHF:llä ei onnistunut, kun kysymykseen Do you speek english tuli vastauksena tiukka NO. Ponttonin päässä olevasta veneestä näytettiin käsillä mihin piti ajaa. Marinero tulikin ponttonille vastaan ja näytti paikan. Nyt oli ensimmäinen perä laituriin paikka, jossa oli kiinteä ankkuriköysi. Rantautuminen onnistui suhteellisen hyvin, kun paatissa oli riittävästi käsiä ja eikä juurikaan tuullut. Näitä laituriin pakituksia tulee todennäköisesti jatkossa vastaan runsaasti, joten rantautumisrutiinit pitää miettiä huolella valmiiksi, kun ollaan pienemmällä porukalla liikkeellä.

Satamatoimisto oli mennyt jo kiinni klo 19, mutta koska oltiin purjehdusseuralla, olivat suihkut ja wc:t vapaasti käytettävissä eikä mitään ovikoodeja tarvittu. Purjehdusseura on selvästi aktiivinen myös kilpapurjehduksen alalla ja seuralla on ollut jopa haastaja vene 90 –luvulla Americas cupissa. Näitä meriittitauluja katsellessa Peku tokaisi, että täältähän sen näkee mihin nämä espanjalaiset ovat rahansa käyttäneet. Klubiravintola oli tyylikäs puupaneloitu ja nahkasohvilla sisustettu vanhan ajan perinteitä noudattava kokonaisuus. Koko alue on aidattu kivimuurilla ja portilla on vartijat, joten ilmeisesti tavallisella rahvaalla ei ole mitään asiaa ravintolaankaan. Meidät purjehtijat toivotettiin tietenkin tervetulleeksi päivälliselle seuran tiloihin. Ruokien hinnat olivat yllättävän edulliset paikan tasoon nähden, mutta ilmeisesti ravintolan ei ole tarkoitus tuottaa voittoa jäsenten kustannuksella.

Tämä Baiona on paikka, johon Columbus ensimmäisenä palasi Amerikan löytömatkaltaan vuonna 1493. Tätä muistoa vaalimaan on Columbuksen Pinta –nimisestä aluksesta valmistettu replika nähtävyydeksi. Mikäli replika on tehty samaan kokoon kuin alkuperäinen Pinta, on se uskomatonta miten pienellä ja merikelvottoman näköisellä kipolla Amerikka on löydetty.

Perjantai 27.7.

Satamatoimiston piti avautua kello 8.00, jolloin kippari oli odottamassa oven takana, mutta nyt on vain totuttava näihin tapoihin että aika on noin aika eli ovet avataan, kun ehditään ja nyt se tapahtui 8.15. Satamamaksu oli 32,39 euroa tasan.  Koska joka maassa on omat nestekaasupullostandardinsa, olisi hyvä hankkia uusi pulloa Espanjasta, koska sen täyttäminen onnistuisi Välimerelläkin. Satamatoimiston herra neuvoi hankintapaikan kaupungilta, johon kippari saman tien suunnisti. Matkaa oli kilometrin verran. Kauppa aukesi vasta kello 9, joten takaisin paatille tyhjin käsin.  Siirryttiin polttoaineen täyttöön huoltoaseman ponttoniin, jossa saatiin otettua tankki täyteen 100 litraa ja varatankkiin vielä 10 litraa dieseliä. Tankkien täytön jälkeen kippari lähti uudelleen kaasun hakureissulle ja oli kaupalla tasen kello 9. Kauppa aukesin tietenkin vasta 9.10. Kaupasta kuitenkin löytyi sopivan kokoinen camping –kaasupullo ja siihen paineen alennus venttiili. Asioiden selvittäminen hoidettiin taas pääosin käsimerkein, koska kaupasta ei löytynyt englannin kielen taitoista henkilöä ja kipparin espanjan kielen kaasuvälinesanasto on vielä puutteellista. Pullo ja venttiili maksoivat yhteensä 54 euroa, joten aika Suomen hintatasoa. Nämä kaasuasia saatiin nyt toistaiseksi pois murheista, koska varalla on nyt hankittu pullo ja täysi saksalainen kaasupullo, joka on täytetty Ukissa ennen matkaan lähtöä. Tähän mennessä on riittänyt kaksi suomalaista 2 kilon pulloa.

Matkaan päästiin vasta puoli kymmenen näiden täydennysten ottaman ajan takia. Sumu oli vähän hälvennyt, joten maisemat näkyivät jotenkuten kun ajettiin lähellä rannikkoa. Tuulta ei nimeksikään, joten moottoriveneily sen kun jatkuu. On jotenkin sääli, kun on veneessä kunnon miehistö, jonka kanssa olisi mahdollisuus vetää spinnullakin, mutta kun ei ole tuulta niin ei ole. Portugalin raja ylitettiin puolilta päivin ja pakollinen kohteliaisuuslippujen vaihto ohjelmassa.  Rajan ylityksestä saatiin yksi lisätunti aikaa, koska siirryttiin Portugalin aikavyöhykkeelle.  Kannella olevien oli syytä olla koko ajan valppaana, koska pyydysten merkkejä piti varoa ja kiertää jatkuvasti. Ulompaa ajaessa näitä merkkejä olisi varmaan ollut vähemmän, mutta silloin maisemia ei olisi näkynyt tämänkään vertaa.

Portossa ei ole varsinaisia marinoita, joten piti jäädä vähän pohjoisempaan Leixoeksen Marina Porto Atlanticoon. Kipparska ja Eve olivat tulleet jo edellisenä yönä Portoon ja kävivät etukäteen satamatoimistossa varmistamassa laituripaikan ja muut palvelut. Schatzi pääsi perille puoli 6 aikaan marinaan, joka on osa isompaa kaupallista satamaa.

Marinero tuli laiturille näyttämään paikan, joka oli ponttonissa kivimuurin vierellä. Marina oli selvästi vanhempaa vuosikertaa kuin mihin edellisinä päivinä oltiin totuttu, joten suihku- ja  wc-tilat olivat myös sen mukaiset. Satamamaksu oli kahdelta yöltä 35,89 euroa eli edullisimmista päästä. Veneen paperit, vakuutustodistus ja passit piti esittää toimistossa. Illalla oltiin koko porukalla kipparin tarjoamalla kiitospäivällisellä läheisessä, kadulle levittäytyneessä kalaravintolassa, jossa tarjoilija hoiti myös ruokien valinnan erittäin onnistuneesti. Aluksi grillattuja sardineja ja sen jälkeen yhteisesti iso grillattu kala. Grillaaminen tapahtui kadulla olleessa grillissä, joten grillausta voi itse seurata pöydästä. Naisväki lähti yöksi hotellille ja miehet jäivät paattiin yöksi.

Lauantai 28.7.

Miehistön vaihto- ja huoltopäivä Leixoiksessa. Peku ja Fredi lähtivät illalla kotiin. Kirsti eli kipparska ja Eve tulivat tilalle.

Pyykit jätettiin pyykkärille aamulla ja saatiin ne iltapäivällä takaisin. Iso kassi lakanoita ja toinen iso kassi kipparin pyykkiä maksoivat pestynä ja kuivattuna yhteensä 50 euroa. Tämän asian hoituminen näin helposti oli iso asia, koska loppumatkalla ei enää toivottavasti tarvitse murehtia pyykeistä.

Istuinlaatikossa olevat radioon ja VHF:ään kytketyt ulkokaiuttimet olivat mykistyneet jossain vaiheessa ennen Brestiä. Aikaisemmin Fredi oli selvittänyt onko ongelma kaiuttimien liitännöistä, mutta niiden putsaaminen ei auttanut. Nyt irrotettiin toinen kaiutin ja testattiin sen toimivuutta sisäkaiuttimien johdoilla, mutta kaiutin pysyi mykkänä, joten takakaiuttimet olivat saaneet ilmeisesti tarpeekseen kanaalin myräkässä. Kaiuttimia yritettiin etsiä sekä Portosta että kauppakeskuksesta, jossa käytiin ruokaostoksilla, mutta näitä vedenkestäviä kaiuttimia ei löytynyt, joten niitä pitää kysyä seuraavasta kohdalle tulevasta venetarvikeliikkeestä.

Nyt oltiin siirrytty taas sisäruokintaan iltaisin, joka olikin hyvä vaihtoehto useiden ravintolapäivällisten jälkeen ja naisväki loihti paremman illallisen, kun mitä monessa ravintolassa on saatu.

Sunnuntai 29.7.

Aamuyhdeksältä liikkeelle koneelle hiljaiseen vastatuuleen. Puolen päivän jälkeen tuuli kääntyi pohjoiseen ja yltyi riittävästi, jotta vihdoinkin päästiin purjehtimaan ilman konetta. Tätä ei ollut tapahtunut sitten Biskajan ylityksen loppuosuuden. Figuera de Fonz:ssa ajettiin ensin tullin laituriin, jossa esitettiin tullille veneen paperit ja passit, ja tulli täytti kaavakkeet niistä. Sen jälkeen paikalle juoksi 200 metrin päästä satamatoimistosta kaveri, joka täytti samat tiedot vähän erinäköiseen lomakkeeseen. Aikamoista byrokratiaa, mutta työllistää mukavasti työttömyyden vaivaamassa Portugalissa. Tämän jälkeen hän kertoi, että yöpaikan voi ottaa kahdesta lähimmästä pistolaiturista, mistä vain vapaata löytyy sekä kehotti siirtymisen jälkeen tulemaan satamatoimistoon hoitamaan muut asiat. Näin sitten tehtiinkin ja maksettiin satamamaksu 31,30 euroa yhdeltä yöltä ja 10 euron pantti kulkupainikkeesta. Tämä marina oli taas kalliimmasta päästä, missä ollaan käyty. Hintaan nähden tilat eivät olleet kaksiset, mutta suihku ja wc toimivat.

Tullin laituriin ajettaessa ei kiinnittyminen mennytkään niin kuin Strömsössä, sillä kun oli ajettu kylki kiinni laituriin, virta käänsi perän ulos ja vaikka kippari yritti koneella pitää perää laiturissa. Virralla oli vahvempi vaikutus. Perän annettiin kääntyä kokonaan ympäri ja kiinnitettiinkin toinen kylki laituriin ongelmitta. Virta tuli täytenä yllätyksenä, koska oltiin sisällä suojaisessa satamassa, mutta tästä on hyvää ottaa oppia tulevaisuuden varalle eli varmistaa onko laiturin kohdalla mahdollisesti virtaa ennen kuin suunnittelee kiinnittymistä.

Maanantai 30.7.

Edellisenä iltana päätettiin porukalla mennä suoraan Cascaisiin ja jättää Penichessä käynti väliin. Tämä tarkoitti sitä, että liikkeelle lähdettiin auringon noustessa puoli seitsemältä. Kippari kävi tullin oven takana yrittämässä ohjeiden mukaisesti palauttaa kulkupainike ja lunastaa 10 euron pantti. Paikalla ei lupauksista huolimatta ollut ketään, joten painike postilaatikkoon ja pantti jäi tullivirkailijoiden virkistäytymisrahaston hyväksi.

Päivämatka oli vähän vajaa 100 mpk ja perillepääsytavoitteena oli klo 20, joka tarkoitti yli 7 solmun keskinopeutta. Tuuli oli mukavasti pohjoisesta, mutta liian hiljainen jotta ilman konetta olisi päästy perillepääsytavoitteeseen. Aurinko paistoi koko päivän lähes pilvettömältä taivaalta ja kipparskakin uskalsi riisua fleesin ja siirtyä verkkareista shortseihin. Meriveden lämpötila on alle 20 astetta ja tuuli piti ilman lämpötilan alle 25 asteen.

Cabo da Roca eli Euroopan mantereen läntinen kohta ja sammalla tämän matkan läntinen piste 9° 30,724’ W ohitettiin puoli seitsemältä.

Niemen jälkeen tuuli yltyi yli 10 m/s myötätuuleksi, josta saatiin mukavasti lisänopeutta. Cascaisin odotuslaituriin päästiinkin hyvissä ajoin puoli kahdeksalta.

Kippari kävi toimistossa esittämässä taas paatin paperit ja passit. Pyydettyä vakuutustodistusta ei kippari löytänyt mistään, mutta Mac:n ruudulta esitettynä ja sähköpostilla lähetettynä asia saatiin hoidettua kuntoon. Virkailijatyttö tulosti myös ystävällisesti ylimääräisen kappaleen, jotta jatkossa ei tarvitse kantaa konetta mukana, kun menee ilmoittautumaan. Hienostuneesta toimistosta sai runsaasti informaatiota ja panttia vastaan myös sähköadapterin, koska täällä on osassa laituripistokkeita käytössä normaalia suurempi pyöreä kolmipiikkinen liitin. Tyttö näytti kartasta laituripaikan ja antoi kulkukortit sekä lopuksi vielä tervetuliaislahjaksi punaviinipullon. Satamamaksu yli 40 euroa yöltä maksetaan sitten lähtiessä, jolloin saa myös panttirahat takaisin.

Laituripaikka oli jo totuttu sormiponttooni, johon asetuttiin keulakiinnityksellä. Sekä perä että keula laituriin kiinnittymistä on käytössä. Meille peräkiinnittyminen olisi rantaan kulkemisen kannalta toimivampi, mutta keulakiinnittymisessä saa paremman yksityisyyden istuinlaatikkoon. Marinan alueella on lukematon määrä ravintoloita, johon yhteen päätettiin mennä myöhäiselle illalliselle. Ruokana kokeiltiin paikallista valkosipuli picanhaa, joka on ohuiksi leikattua lihaa uuniperuna, riisi, salaatti ja papukastikelisukkein.

Marinassa on käytössä ilmainen WIFI, mutta hitauden takia blogi päivitetään nettikahvilassa.  Tähän on hyvin aikaa, koska ollaan seuraava päivä Cascaisissa.