s/y Schatzi

Tiistai 7.8.

Tähän asti oli ollut lännen puoleista tuulta, mutta nyt luvattiin itätuulta seuraaviksi päiviksi, joten oli pakko lähteä Gibraltarin salmeen vastatuuleen. Ennusteiden mukaan tuulen nopeuden piti olla alle 20 solmua eli 10 m/s.  Vaikka edessä oli lähes 90 mpk, lähdettiin matkaan vasta hieman ennen kymmentä,  jotta vastavirta ehtisi kääntyä myötäiseksi ennen salmea. Capo Trafalgarin kohdalla voitiin jo todeta, että tuuliennusteet olivat taas alakanttiin ja tuulen nopeusmittari alkoi pysyä jatkuvasti 30 solmussa eli 15 m/s ja suuntana itä eli suoraan vastainen. Tarifan niemessä, joka on kapein kohta Gibraltarin salmessa ja eteläisin piste Espanjan mantereella, on oppaiden mukaan tuulta on 30 solmua 300 vuorokautta vuodessa ja tämä oli yksi päivä niistä.

Genuan kulma auki ja koneen avustuksella kryssittiin kohti itää ja illan suussa virta kääntyi myötäiseksi, joka vauhditti etenemistä. Tarifan nimen kohdalla oltiin kahdeksan aikaan illalla.  Kryssillä ei voitu mennä liian pitkälle etelään, ettei olisi jouduttu vilkkaan laivaliikenteen sekaan. Aallokko oli sen verran korkeaa, että aallot löivät välillä yli koko paatin ja istuinlaatikko oli puolillaan vettä. Ilma oli lämmin, mutta jatkuvasti yli lentävä vesi pakotti kaivamaan sadetakit esiin. Automaattiohjaus ei saanut pidettyä kunnolla suuntaa aallokossa, joten kipparin oli pysyttävä ruorin takana lähes koko matkan. Korjattu ruoritolppa tuntui tukevalta, mutta koko ajan piti huolehtia siitä, ettei ottanut siitä tai ruorista tukea. Naisväki pärjäsi kovassa ja pitkässä kryssissä hienosti eikä merisairauskaan päässyt yllättämään, koska Liisa oli laittanut jo edellisenä päivänä Scopoderm-laastarin korvan taakse.

Illan hämärtyessä päästiin Gibraltarin edustalle. Kippari yritti VHF:llä ottaa yhteyttä Queens way Qay Marinaan, koska sinne oli lyhin matka ja päivystyksen piti olla kello 22 asti. Vastausta ei kuulunut, mutta päätettiin mennä marinaan ja katsoa paikan päällä mikä on tilanne. Kirjojen mukaan marinaan on kaksi sisäänmenoa, joista yritettiin ensin läntistä, mutta edessä olikin veden rajassa puomi. Ajettaessa toiselle sisäänmenolle viereemme ajoi poliisivene, joka kertoi, että pitää käyttää läntistä sisäänmenoa. Kun kerroimme, että siellä on puomi edessä, he ilmoittivat että paikkavaraus on tehtävä etukäteen jolloin marinasta tullaan avaamaan puomi. He kehottivat yrittämään Marina Bayn marinaan, jota voisi kutsua kanavalla 74.  Taas kippari yritti saada yhteyttä marinaan annetulla kanavalla, mutta ei vastausta.  Ajettiin pimeässä pienen hapuilun jälkeen marinaan ja keula lähimpään vapaaseen laituripaikkaan, jossa oli kiinteät ankkuriköydet. Kun oltiin saatu paatti kiinni, marinero tuli kiukkuisena selittämään, että pitää ilmoittaa etukäteen tulosta, mutta kipparskalta tuli selvitykset niin vihaisessa muodossa, että kaikki olikin ok. Ei pidä ärsyttää 14 tuntia seilannutta läpimärkää ja väsynyttä kipparskaa.

Pitkän ja märän päivän jälkeen päästiin selvittämään sisätilojen sekamelskaa ja nauttimaan Lissin kanakeittoa nuudeleilla.

Keskiviikko 8.8.

Palautumis- ja turistipäivä Gibraltarilla, jossa käytiin tutustumassa kaupunkiin ja kuivateltiin varusteita. Marina on aivan lentokentän vieressä, kiitoradan länsipäässä.

Onneksi lentotoiminta on varsin vähäistä eikä koneiden nousut tai laskut juurikaan häirinneet. Päivän valossa selvisi myös punaisten valojen mysteeri, joita oli ihmetelty yöllä marinaan tultaessa. Ne olivat kiitoradan pään laskeutumisvaloja.

Torstai 9.8.

Kippari kävi hoitamassa satamamaksun, joka oli 2 päivältä 30 puntaa.

Puolelta päivin liikkeelle. Marinassa tuuli reippaasti, mutta kun oli kierretty Gibraltarin niemi, tuuli tyyntyi lähes kokonaan. Ajettiin koneella seuraavaan kunnolliseen marinaan, jossa oli tarkoitus aloittaa neuvottelut talvehtimispaikan löytämiseksi.

Respalaituriin kiinnittymisen jälkeen kippari meni ilmoittautumaan ja samalla kyselemään tarjousta paikasta maaliskuun 2013 lopulle. Marinan kaupallinen johtajanainen tulikin paikalle ja esitteli marinaa ja Sotogranden aluetta yleisestikin. Tinkaamisen jälkeen hän suostui siihen, että koko talvehtimisajalta ajalta annetaan 40 %:n alennus. Hinta jäi kuitenkin lähes tuplaksi Almerimarin tarjoukseen verrattuna, mutta koska yhteydet lentokentälle, purjehdus- ja lomanviettomahdollisuudet sekä marinan palvelut vaikuttivat niin paljon paremmilta, kippari päätti tarttua tarjoukseen. Marinan yhteydessä on kunnollinen venetelakka, joten siellä saataneen hoidettua keväällä talvikunnostukset.

Marinerojen kanssa käytiin valitsemassa sopivin paikka, koska valinnanvaraa oli runsaasti. Saatiin varattua syvemmältä marinasta suojainen paikka betonilaiturin haarasta siten, että perä on laiturissa ja vasen kylki kiinni haarassa.  Neljäkymmentäpaikkaisessa laiturissa oli muita veneitä alle kymmenen ja niistäkin vain yksi purjevene.

 

 Siirryttiin erittäin avuliaiden nuorien marinerojen saattamana valittuun paikkaan ja saatiin sekä sähköt kiinni että vesiletku kytkettyä laiturin hanaan. Lähimmästä Spinaker –kahvilasta löytyi vielä ilmainen WiFi –palvelu, joten kaikki tarvittava paitsi suihkut ja vesat olivat lähellä. Suihku- ja wc –järjestelyt vaikuttivat käsittämättömiltä, koska näin valtavassa marinassa on ainoastaan venetelakan vieressä, kuntosalin yhteydessä, nämä palvelut tarjolla. Matkaa sinne on paatilta n. kilometri, joten aamureippailu tulee hoidettua samalla kun käy suihkussa. Toinen vaihtoehto on, paatin naisten tapaan, käydä täkki- tai laiturisuihkussa.

Omaa paatin wc  voi tietenkin käyttää, mutta septitankki on käytävä tyhjentämässä aina tarvittaessa merellä, koska mitään tyhjennyspaikkaa ei tietenkään marinassa ole.

Illalla  käytiin marinan alueella ravintolassa syömässä ja paatille takaisin tultaessa muotikuvausryhmä halusi käyttää Schatzia kuvien taustana. Oli kuulemma oikein sopiva tausta iltapukukuvauksille vaikka paattia ei oltu ehditty vielä lainkaan siivoamaan reissun jäljiltä.

Perjantai 10.8.

Aamulla soitettiin pesulaan ja 2 kassillista suolaisia ja kosteita vaatteita haettiin pestäviksi. Pyykit luvattiin takaisin maanantai aamuksi, johtuen viikonlopusta. Se sopi kotimatkalle pakkausta ajatellen oikein hyvin.

Paattiin oli mukava jättää puhtaat kesävaatteet odottamaan seuraavaa lomaa.

Pesulapalvelu on kohtuuhintaista, sillä 20 kg pyykkiä maksoi 60 euroa. Pyykit palautettiin pestyinä ja viikattuina, ei silitettynä. Silitys olisi mahdollisesti maksanut lisää, eikä aikataulukaan olisi kestänyt pitempää odotusta.

Päivällä lähdettiin kävelemään lähimpään kaupunkiin eli Pueblo Nuevo de Guadiaroon purjehdusseuran kautta, jossa oli alkamassa viikonlopun regatta. Paikalla oli kymmenkunta Solo 40 –kisavenettä, jotka odottelivat tuulen viriämistä.

 

Kahvin jälkeen jatkettiin matkaa laajan lomakiinteistöalueen läpi välillä eksyenkin suunnasta.

Alueella on lukematon määrä vähintään miljoonan euron hintaista lomalukaalia. Sotograndessa on seitsemän täysimittaista golf –kenttää sekä muutama hevospooloareena, joten ilmeisesti alue on alkujaan suunniteltu varakkaille ihmisille. Alueella on paljon tyhjiä asuntoja ja myytävänä olevia taloja. Helteisen kahdeksan kilometrin kävelyn jälkeen päästiin kaupunkiin, jossa liikkeiden avautumista odotellessa syötiin maittava lounas. Kippari kävi puhelinliikkeissä kysymässä mahdollisuutta hankia datayhteyskortti iPadiin. Tämä onnistui huonolla menestyksellä, koska se olisi vaatinut tehtäväksi sopimuksen, joka taas olisi vaatinut espanjalaisen pankkitilin. Lounaan jälkeen käytiin ruokakaupassa ja otettiin taksi marinaan. Samalla sovittiin kuljettajan kanssa maanantaisesta kuljetuksesta marinasta Malagaan. Sotograndesta Malagaan taksimatkan hinnaksi  kuljettaja arvioi 120 euron kokonaishintaa. Ei  ollenkaan mahdoton kustannus 150 km matkasta.

Lauantai 11.8.

Aamulla meitä odotti ikävä yllätys, kun Suomen lippu oli varastettu yön aikana perälipputangosta. Olivat osanneet ottaa lipun niin hiljaa, että emme heränneet kolinaan. Jatkossa pitänee taas palata suomalaiseen tapaan, eli ottaa lippu pois yöksi vaikka se ei olekaan tapana näissä etelän maissa. Lippuvarkautta käytiin selvittämässä marinan toimistossa ja he lupasivat lähettää vartiointifirman tarkistamaan asiaa, mutta ei heitä näkynyt koko päivänä. Pitänee palata asiaan myöhemmin sähköpostilla. Muuten päivä kului paikkoja järjestellessä.

Sunnuntai 12.8.

Seilit piti saada kuivattua makeavesihuuhtelun jälkeen, joten lähdettiin iltapäiväksi merelle. Seilasimme edes takaisin rannikkoa, ja samalla tyhjennettiin septitankki. Tuuli oli kääntynyt länteen, eli maatuuleksi ja vaikka olikin varsin voimakkaita tuulenpuuskia, uimapuvussa tarkeni koko päivän. Välillä pysähdyttiin uimaan ja seuraamaan lähistöllä olevia purjehduskilpailuita. Takaisin marinaan tulessa pysähdyttiin vielä täyttämään polttoainetankki.

Maanantai 13.8.

Paatti siivottiin ja laitettiin kuntoon odottamaan seuraavia seilauksia.

Pakattiin tavarat kotimatkaa varten. Taksi tuli hakemaan klo 17 Malagaan, jossa vietetään yksi turistipäivä ja lento kotimaahan Rayanairilla on keskiviikkoaamuna.

Tähän päättyi Schatzin purjehdus Suomen Uudestakaupungista Välimerelle Espanjan Sotograndeen.