Sunnuntai 23.6.
Alun perin oli suunnitelmissa, että oltaisiin jääty koko päiväksi Algheroon, mutta sääennusteet lupasivat maanantaille kovaa luoteistuulta, joka olisi osan matkaa vastaista ja aallokko olisi tullut meren puolelta eli Ranskasta saakka. Tästä syystä päätettiin jatkaa matkaa jo sunnuntaina.
Kippari kävi maksamassa satamamaksun 45 euroa, johon sisältyi laiturilta sähkö ja vesi. Siisti suihku ja wc oli yhdessä samassa kopissa laiturin juuressa, joka toimi hyvin, kun ei ollut juurikaan muita vierasveneitä satamassa, mutta ruuhka-aikaan voi suihkujonot olla varsin mittavia.
Koneella ajoa alkumatka niemen ympäri, jonka jälkeen saatiin seilit ylös mahtavassa mainingissa. Niemi tarjosi taas upeat maisemat ja sen luolien edustalla pyöri taksiveneitä ja vesibusseja.
Fornelli passagesta käännyttiin itään ja etelään. Vaikka väylässä on vettä vähintään kuusi metriä, pohja näkyi selvästi koko väylän osuuden. Vesi oli turkoosin sinistä, joka säväytti itämeren kulkijoita.
Suunnitelmia mukaan yöpymiskohteena oli Stintinon pikkukaupunki Sardinian pohjoisosassa. Kahdesta marinasta valittiin kylän keskusta, jossa marinero näytti paikan ponttonilaiturista, johon kiinnityttiin perä edellä.
Satamatoimisto aukesi vasta siestan jälkeen, jossa kippari kävi rekisteröitymässä. Suihkut ja vessat olivat satamatoimiston kanssa samassa rakennuksessa, jossa ovien eteen vedettään rautaristikot. Satamatoimistosta annettiin ristikkojen avaamista varten avain, mutta ensimmäisenä iltana ei ymmärrys pimeässä riittänyt siihen, mistä ristikon lukko löytyy. Satamamaksu sovittiin maksettavaksi vasta seuraavana päivänä, koska tuuliennusteiden perusteella jäi epävarmaksi jäädäänkö vielä toiseksi yöksi.
Stintinon kaupunki on vanha kalastajakylä, josta on muodostunut jonkinlainen pieni turistikeskus. Paikka on kuitenkin säilyttänyt viehättävyytensä, koska mitään turistihirvitysrakennuksia ei kylään ole rakennettu. Kylä on niemellä, jonka kummallakin puolella kalastaja-/venesatamat. Kylästä löytyi tonnikalamuseo ja katujen varsilta hienoja vanhoja valokuvia kalastuksen tiimoilta. Vaikka keskusta oli aivan satamalahden toisella puolella, oli paatilta jonkin verran matkaa kävellen kylän keskustaan, koska piti kiertää sataman pohjukan kautta. Kylän keskusta löytyi myös tutun purjehdusvaatemerkin liike.
Maanantai 24.6.
Aamun valjetessa todettiin, että tuuliennusteet pitivät paikkansa ja mistral –tuuli ulvoi mastoissa 30 solmun voimalla. Vaikka tuuli olisin ollut myötäinen jatkamisen kannalta, todettiin, että on mukavampaa viettää maissaolopäivä, kun lähteä merelle tuulen riepoteltavaksi.
Satamatoimistossa hoidettiin kahden päivän satamamaksu yhteensä 74 euroa. Maksun olisi pitänyt olla yli 100 euroa Schatzin kokoiselta veneeltä, mutta saatiin luokkaa alempi hinta, koska jäätiin kahdeksi yöksi. Näissä Italian satamissa englannin kielen taito on lähes olematonta, mutta sekoittamalla saksaa, englantia ja italiaa, asiat saadaan hoidettua. Kun saa sanottua edes muutaman italiaa, ovat paikalliset erittäin ystävällisiä.
Päivällä naisväki lähti kaupungille ja kippari jäi paatille ihmettelemään ankkurivinssin sähkömoottoria. Suomesta saatiin Salmerin Hotaselta konsultointiapua, mitä kannattaa yrittää, jotta sähkömoottori lähtisi toimimaan. Kun mikään ei auttanut, piti sähkömoottori aukaista ja sieltähän ne toimimattomuuden syyt selvisivätkin. Sähkömoottori oli sisältä täynnä moskaa, hapettumaa ja ruostetta.
Hiilien johdot katkesivat, kun niitä yritti irrottaa, ja magneetit olivat irti kuoresta. Eli se siitä sähkömoottorista, koska korjaaminen olisi täysin toivoton yritys vierailla mailla. Ankkurivinssistä ja sähkömoottorista lähetettiin sähköpostilla tiedot Salmerille, jossa luvattiin avustaa uuden moottorin hankinnassa, jos sellaista on yleensäkään saatava enää varaosana vanhaan ankkurivinssiin.
Muuten päivä sujui tuulta pitäen paatilla ja kaupunkiin tutustuen.
s/y Schatzi 