Torstai 27.6.
Ruokakaupassa käynnin ja jäätelöjen jälkeen lähdettiin tämän osuuden toiselle pitkälle yli yön legille. Matkaa oli edessä lähes 190 mpk Ponzan saarelle. Sataman vanhalla puolella käytiin tankkaamassa diesel –tankki täyteteen. Dieselin hinta on täällä yli 1,70 euroa litra, mutta onneksi tankillisella eli 130 litralla ajelee monta päivää.
Aamupäivä oli heikkoa sivu tuulta ja vasta puolelta päivin kannatti nostaa seilit. Illan suussa tuuli hiipua taas lähes kokonaan ja jouduttiin ajamaan koneella aamuun saakka ennen kuin tuuli taas uudelleen virisi ja saatiin kone sammutettua. Sardinian vuoret näkyivät uskomattoman pitkään ja vasta ilta kahdeksalta ne häipyivät näkyvistä.
Yön vahdit ajettiin taas samaan tyyliin kuin juhannuksena eli naiset kahdestaan puoleen yöhön ja kippari kahdentoista ja neljään sekä naiset taas neljästä kahdeksaan. Auringon lasku ja nousu olivat taas upeita. Yöt ovat säkkipimeitä täällä näin keskikesälläkin, mihin ei Suomessa olla totuttu. Rooman valot loistivat mantereen yllä olevista pilvistä. Yön aikana tuli muutama luksusristeilijä vastaan, mutta muuten liikenne oli rauhallista eikä laivoista ollut harmia.
Ponzan saaren jylhä eteläkärki kierrettiin puolen päivän aikaan
ja Ponzan satamassa oltiin puoli yhdeltä. Ponzalla ei ole varsinaista marinaa vaan kaupungin lahdesta on useita pistolaitureita, joita hallitsevat yksityiset ormeggiatorit. Ormeggiatori on kirjaimellisesti käännettynä henkilöt, jotka kiinnittävät veneen sekä auttavat veden ja polttoaineen hankinnassa. Heillä on oikeus veloittaa palveluista, joka tarkoittaa, että he perivät sopivaksi katsomansa satamamaksun. Ponzalla sopiva maksu heidän mielestään yhdestä yöstä laiturissa viikonloppuna oli 150 euroa, joka sisälsi sähkön ja veden. Vessaa eikä suihkua ei käytännössä maissa ollut käytettävissä vaan suihku olisi ollut tarjolla läheisessä parturissa ja vessa sataman kahvilassa. Onneksi paatissa on toimiva septitankki, vaikka tyhjennyksen kanssa on ollutkin ongelmia, sekä oma sisäsuihku.
Laiturissa ei ollut muita veneitä, kun siihen kiinnityttiin, mutta illan myötä se täyttyi lähinnä moottoriveneistä sekä meidän kummallekin puolelle tuli ranskalainen ja italialainen purjevene. Meidät ahdettiin todella piukkaan väliin.
Ponza oli erittäin vilkas turistikylä ainakin viikonloppuna. Yhteysaluksia tuli ja meni tiheään tahtiin tuoden ja vieden ihmisiä. Kylä nousee suoraan satamalaiturista ylös vuoren rinnettä ja kadut kulkevat kerroksissa rannan suuntaisena.
Kylärantaan kuuluu myös laaja kalasatama ja tuoretta kalaa oli runsaasti tarjolla.
Muutenkin kauppatarjonta oli laajaa ja täältä viimeinkin löytyi kauppa, josta saatiin ostettua prepaid –datakortti reitittimeen. Sen avulla saatiin nettiyhteydet toimimaan järkevällä hinnalla. Vodafonen kortti maksoi 40 euroa ja se sisältää määrältään 7 gb:n kuukauden yhteyden. Vastaava määrä kotimaan kortilla Elisan tekstiviestin mukaan ulkomaan datasiirtona maksaisi vähän yli 6.000 euroa! Espanjasta ostettiin vastaava kortti ja siellä nopeudet olivat aivan riittäviä ja moninkertaisia marinoista ostettaviin yhteyksiin nähden. Jos lähtee vähänkin pidemmäksi aikaa ulkomaille, kannatta hankkia ulkomailta paikallinen prepaid –datasiirtokortti ja käyttää sitä, joko suoraan laitteessa, mokkulassa tai kuten me erillisessä reitittimessä. Erillisen reitittimen etu on siinä, että sen kautta voi olla useampi laite nettiyhteydessä. Meidän reitittimeen voi olla kymmenen eri laitetta samaan aikaan yhteydessä, jolloin korttia ei tarvitse siirtää laitteesta toiseen. Kokemuksen mukaan viikossa tulee siirrettyä n. 1 gb:n verran dataa normaalissa sähköposti-, facebook- ja nettiselailukäytössä parilla henkilöllä.
Illalla käytiin pitkästä aikaa ulkona syömässä hienossa näköalaravintolassa, jossa hintoihin oli lisätty runsas näköalalisä eikä ruokakaan ollut mitenkään ihmeellistä. Schatzin gourmet ruoat ylittävät lähes aina kalliidenkin ravintoloiden makuelämykset.
Ponzalla olisi voinut viihtyä pidempäänkin, mutta näin korkeilla satamamaksuilla, meidät ainakin häädettiin liikkeelle yhden yön jälkeen.
s/y Schatzi 