Torstai 4.7.
Aamun auringon jälkeen, kun lähdettiin liikkeelle, taivas meni pilveen ja pientä tihkusadetta puolitoista tuntia. Sade ei ollut kovin vilvoittavaa ja tuntui kuumalla auringon paahtamalla iholla jopa ikävältä. Iltapäivän päätteeksi sää muuttui taas aurinkoiseksi.
Tämä oli ensimmäinen pilvinen ja sateinen päivä Italiaan tulon jälkeen. Kaikki päivät ovat olleet aurinkoisia ja ilman lämpötila on noussut päivä päivältä. Lämpöä on viime päivinä ollut varjossa n. 30 astetta ja tyvenessä auringossa oleminen on lähes kestämätöntä, mutta tätähän tänne on tultu hakemaan, joten ei pidä valittaa. Merellä ilma yleensä sen verran liikkuu, jos ei ole takatuulta saman verran kuin nopeutta, että olemin on siedettävää. Tuulelta suojaisessa satamassa ulkona ja sisälläkin kajuutassa on iltapäivisin tukalan lämmintä. Meriveden lämpötila on pääsääntöisesti yli 30 astetta.
Cetraro, joka oli seuraava yöpymissatama, olikin sitten Maratean vastakohta eli tylyn oloinen suurehko vastakunnostettu marina, jota hallitsi rannikkovartioston harmaa rakennuskolossi.
Satamatoimisto oli pienessä puumökissä, jossa oli myös WC:t ja suihkut. Satamamaksu oli 50 euroa yöltä. Rannan ja rautatien välissä oli yksi katu, jonka varrella oli muutama rähjäinen kuppila ja ravintola. Marinan rantalaiturit olivat kunnostettu viimeisen päälle, mutta muuten kaikki oli todella rähjäisessä ja vastenmielisessä kunnossa. Tämän tapaisiin epäjohdonmukaisuuksiin on törmännyt aikaisemmin näissä välimeren satamissa, joissa marina ja muu ympäristö ovat poikkeavat täysin toisistaan.
Illalla mentiin päivälliselle yhteen näistä rähjäisistä ravintoloista, jota piti vanhempi pariskunta ja heidän aikamiespoikansa. Muita asiakkaita ei näkynyt. Hinnat olivat kuin parhaimmassakin näköalaravintolassa, mutta tässä näköala rajoittui terassin ohikulkevaan vilkkaaseen tiehen ja telakkaan. Ruoka oli onneksi hyvää ja varsinkin naisväen valitsema hiillostettu dorada -kala oli maukasta.
s/y Schatzi 