Keskiviikko 4.9.
Aamulla herätys kuudelta ja matkaan puoli seitsemältä, koska edessä oli yli 70 mkp:n päivämatka. Nyt jätettiin Sisilia taakse
ja suunnattiin kohti Italian Calabriaa.
Calabrian eteläkärjessä ei ole kunnollisia marinoita vaan seuraava marina Rocella Ionica löytyy vasta, kun rannikko kääntyy pohjoiseen. Matka taittui mukavasti koneella genualla avustaen.
Matkalla testattiin Kirstin lampaantaljasta tekemän paatti tyynnyn kelluvuutta. Hyvinhän se kellui eikä imenyt paljoakaan vettä itseensä. Suurimmat vedet pinnasta pois ja aurinkoon kuivumaan. Tyyny oli taas puhtaampana käyttökunnossa.
Rocella Ionican satamaan sisääntulo on aika kinkkinen, koska aallonmurtajan päähän on kerääntynyt hiekkaa riutaksi. Satamakirjan mukaan pitää lähestyä rannan suuntaisesti riittävän kaukaa aallonmurtajan kärjestä.
Iso maininki voi aiheuttaa myös ikäviä yllätyksiä, mutta niiltä me onneksi vältyttiin. Lähestyminen onnistui ongelmitta, mutta sisään ajettiin keskeltä aallonmurtajien päitä. Tämä oli virhe, koska vettä ei siinä kohden ollutkaan riittävästi, vaan köli tarttui hiekkapohjaan kiinni. Vauhtia oli alle 2 solmua, joten ei juuri edes aluksi huomannut pohjakosketusta. Pakilla pois hiekkasärkältä ja uusi yritys läheltä rannan puoleista aallonmurtajan kärkeä. Toisella yrittämällä ei sisäänpääsyssä ollut ongelmia ja vettä oli koko ajan yli kolme metriä. Tulihan köli alapinta siivottua näkistä.
Marinero ohjasi meidät saksalaisen ja amerikkalaisen veneen väliin. Marina ei ole varsinaisesti toiminnassa, joten sähköä laiturilta ei saanut, mutta vettä sai käyttää mielin määrin. Satamamaksu olikin vain 20 euroa yöltä. Suihkua ei ollut käytettävissä ja wc löytyisi, jostain epämääräisestä paikasta rantatien toiselta puolelta. Ei lähdetty hakemaan, kun oma wc toimi.
s/y Schatzi 