Torstai 5.9.
Saksalaisten perässä aamulla seitsemän aikaan liikkeelle. Tavaksi on tullut, että syödään aamupala vasta merellä, jos on aikainen lähtö. Näin voi nukkua pidempään ja mikäli keli ei ole kovin heiluvainen, aamiainen auringon noustessa merellä on hieno kokemus.
Matkalla wc tukkeutui taas uudelleen. Nyt syyksi selvisi, kun viemäriputki oli irrotettu jo rutiinilla, että wc-paperitollo oli jäänyt kolmitiehanan liitosputkeen. Tukos oli helppo irrottaa. Ilmeisesti wc:n pumppu toimii liiankin hyvin, jolloin sillä saa pumpattua suurempiakin myttyjä viemäriin, mikä ei ole aikaisemmin onnistunut, koska ahdas sulkija oli ne rikkonut. Jatkossa pitää olla ainakin aluksi varovainen, ettei laita liikaa wc-paperia kerralla pyttyyn.
Crotonen vanhaan satamaan tultiin kovassa eteläisessä sivutuulessa. Marinerot ohjasit laituriin, johon oli peruutettava sivulta navakasti puhaltavassa tuulessa.
Kiinteiden ankkurien kanssa tällainen kiinnittyminen ei ole helpoimmasta päästä, koska tuuli painaa keulan hetkessä sivulle, kun vauhti pysähtyy. Marinerot olivat tilanteen tasalla ja toivat ison pallomaisen lepuuttajan naapuriveneen suojaksi. Kippari peruutti vauhdilla viistosti laituriin ja marinerot antoivat gasteille ankkuriköyden, joka ripeästi vietiin keulaan, jotta tuulen paine sivulle päin saatiin helpotettua. Kun ankkuriköysi oli keulasta kiinni ja peräköysi saatu takaisin laiturilta, alkoi peräköyden vinssaaminen sisään, jotta paatti oikenee ja irtoaa naapuriveneen kyljestä. Koko homma tapahtui parissa minuutissa. Marinerolta tulikin kipparille kiitosta hienosta manoveerauksesta, mutta suuri kiitos kuuluu gasteille hienosta ankkuriköysi- ja muusta täkkityöskentelystä. Voi jo olla oikein ylpeä, että klaarataan nämä hankalatkin perä laituriin –kiinnittymiset tyylikkäästi. Marinero opasti vetämää keula-ankkuriköyttä käsin kireämmäksi, mutta olisi voinut itse tulla näyttämään, miten 8 m/s:n sivutuulessa se onnistuu, kun köysi on jo valmiiksi kireällä kuin viulun kieli.
Koska satama oli mukavan tuntuinen ja satamamaksukin oli yöltä vain 30 euroa, päätettiin saman tien jäädä toiseksikin yöksi. Suihkut maksoivat erikseen 2 euroa kerralta, mutta olivat siistissä kunnossa. Olimme alkuperäisestä aikataulusta viisi päivää edellä, joten meillä oli hyvää aikaa viettää muutama satamapäiväkin ennen Brinditsiä, jossa Liisa jää pois.
Perjantai 6.9.
Maissa olo päivä. Kippari hätisti naisväen kaupungille aamupäivästä, jotta sai rauhassa tehdä oikeita töitä ja vähän paatin kunnostustakin rauhassa. Iltapäivällä tavattiin lounaan merkeissä kaupungilla. Vanhasta kaupungista löytyi hieno ravintola, jossa lounaan hinnat olivat kohtuulliset. Lounaan jälkeen palattiin yhdessä paatille.
Kaupungilla oli myös pysäköitynä paikallisen SLAM -deelerin edustusauto.
Pekka aloitti ankkurivinssin vian selvittelyn ja naisväki jääkaapin sulattamisen. Ankkurivinssin ongelmaksi selvisi sisällä kajuutassa olevan kontrollilaatikon sulakerasian rikkoontuminen. Muovinen rasia oli katkennut keskeltä, siten että korkki ja sulake olivat pudonneet kokonaan pois. Vialla ei ollut mitään tekemistä uuden ankkurivinssin kanssa, mutta näitä yhteensattumia vain tulee vastaan. Rikkoontunutta rasiaa yritettiin korjata liimaamalla, mutta se ei onnistunut. Jääkaapin sulattaminen ja siivoaminen onnistui sentään ongelmitta.
Siesta ajan jälkeen lähdettiin kaupungille ruokakauppaan, pankkiautomaatille ja metsästämään uutta sulakerasiaa. Sulakerasia löytyikin toiselta puolelta kaupunkia sähkötarvikeliikkeestä. Pekka asensi uutta rasiaa koko illan ja saikin vinssin lopulta toimimaan. Rasia on hankalassa paikassa eikä paatissa olevaa kolviakaan löytynyt, joten voi olla että asiaan joudutaan vielä palaamaan. Kymmeneltä saatiin tavarat taas kasaan ja päästiin nukkumaan.
s/y Schatzi 