Sunnuntai 15.9.
Suunnitelmissa oli tankata dieseliä heti lahden toisella puolella olevasta kaupunginrannan huoltoasemalta, mutta sieltä ilmoitettiinkin tylysti, että dieseliä ei ole saatavilla. Ajettiin ulompana olevaan isoon marinaan, jossa oli huoltoasema, mutta paikalla ei näkynyt ketään. Puhelinsoiton jälkeen saatiin huoltoaseman hoitaja paikalle ja saatiin tankki täytettyä.
Koneella luodetta kohti. Italian Adrianmeren rannikko ei ole pohjois-etelä suuntainen vaan luoteis-kaakko suuntainen eli Italian saapas ei ole pystyssä vaikka niin helposti sen mieltää vaan selvästi eteenpäin kallellaan. Matkalla ohitettiin iso Barin satama, mutta haluttiin jatkaa samana päivänä pidemmälle, jotta Kroatiaan jäisi mahdollisimman paljon aikaa. Olimme alustavasta aikataulusta pari päivää edellä, joten mitään varsinaista kiirettä ei ollut.
Mola di Barin satamaan soitettiin etukäteen ja kysyttiin paikkaa, joka luvattiinkin. Paikan sijainnista ei saanut tolkkua, kun puhelimeen vastaaja ei osannut muuta kuin italiaa. Ajettiin sisään isoon kalasatamaan, jossa oli kymmeniä isompia ja pienempiä kalastusaluksia laiturissa, koska oltiin sunnuntaissa.
Huoltoaseman laiturissa kaveri viittoili meidät kyljittäin laituriin ja kertoi, että voimme olla siinä yötä. Sähköä saatiin sisältä huoltoasemakopista. Paikkaa vartoi iso saksanpaimenkoira, joka osoittautui hyvin yhteistyöhaluiseksi myös suomalaisia kohtaan.
Mola di Bari on vähän rähjäisen oloinen pieni kalasatamakaupunki, joka ei ilmeisesti turismista piittaa.
Rantakadulla kulki illalla paikallista väkeä ja ravintolatkin oli selvästi heille suunnattuja, joka meille sopi oikein hyvin. Paikallisesta pikkuravintolasta saatiin ihanaa kunnon italialaista pizzaa. Kunnon pizzat, viinit, vedet ja jälkiruoat kustansivat neljältä henkilöltä tasan 50 euroa.
Ennen nukkumaan menoa seurattiin, kun kalastusaluksen lähtivät yön selkään kalaan. Satama tyhjeni lähes kokonaan kalastusaluksista ja ulosmenossa oli välillä jopa ruuhkaa.
s/y Schatzi 