Sipari-Policoro

Posted: 19 lokakuun, 2013 in Uncategorized

Sunnuntai 8.9.

Ennen lähtöä jätettiin saadut portin ja suihkun avaimet toimiston postilaatikkoon, koska toimisto on sunnuntaisin kiinni. Niin olisi ollut myös lauantaina iltapäivällä kun saavuttiin satamaan, mutta kippari oli onneksi soittanut toimistoon meidän tulostamme, joten johtaja osasi odottaa meitä. Kieli keskellä suuta ulos satamasta jokiuomaa pitkin ja hiekkasärkkiä varoen.

Edellisenä iltana oli päätetty, että tänään seilataan vaikka väkisin. Isopurje on ollut paketissa aina Palermosta saakka, koska sopivia tuulia ja aikatauluja seilaamiseen ei ole ollut.

Seileillä kohti Policoroa

Ennen seilien nostoa kalibroitiin automaattiohjauksen kompassi, mikä tarkoittaa ajamalla hitaasti ympyrää vähintään kaksi kokonaista kierrosta. Kompassista saadaan näin pois veneen metalliosien aiheuttama eksymä, ainakin suurelta osin. Korjaus olikin 10 astetta, joten turhaan ei kalibrointia tehty. Tuuli olikin mukavasti kaakosta 3 m/s, joten seilaamalla matka eteni rauhallisesti. Mikä ihanuus päästä pitkästä aikaan koneen metelistä eroon.

Jotta ei ihanuutta olisi liikaa, vaihdettiin porukalla veneen reunaa kiertävä tarrateippi, joka ajan saatossa oli kulunut ja osittain irronnut.

Teppien vaihto

Suurin työ vaihtamisessa oli vanhan teipin liiman poistaminen reunalistasta. Onneksi oli ahkeria gasteja ja sopivaa liuotinta hommaan.

Marina di Policoroon saavuttiin viiden kieppeissä.

Policoron marina

Marinero ohjasi meidät päälaituriin juuri kahvilan ja yläkerrassa olevan ravintolan eteen. Ravintolassa oleva syntymäpäiväjuhlien vieraat saivat ylimääräisen ohjelmanumeron, kun pääsivät seuraamaan meidän rantautumista. Rantautuminen ei tietenkään mennyt mallikkaasti yleisön edessä, koska marineron antamat kiinteät ankkuriköydet olivat sotkussa ja niiden selvittämistä varten piti lähestyminen laituriin tehdä uudemman kerran. Saivatpahan vieraat pidennetyn ohjelmanumeron.

Marinero oli erittäin ystävällinen ja puhui auttavasti saksaa. Sähköt saatiin toimimaan ja tarkka opastus marinan toiminnoista. Toimisto oli jo tietysti sunnuntailta kiinni, mutta seuraavana päivänä piti hoitaa muodollisuudet ja maksamiset. Marina di Policoro on valtava loma-asuntohanke, joka on vasta alkumetreillä. Alueelle on tarkoitus rakentaa yli tuhat loma-asuntoa, tennis- ja golfkenttä jne… On näillä huikea usko turismin ja rahan riittävyyteen tässä taloudellisessa tilanteessa. Investointien pitää olla satoja miljoonia euroja. Kun oli nähnyt edellisen sataman murheellisen tilanteen ja Sotogranden tyhjänään ammottavat loma-asunnot, ei voi kuin ihmetellä tällaisia hankkeita. Meille satunnaisille kävijöille tietenkin käy hienot uudet tilat, joissa ei muita käyttäjiä näe.

Policoron rantaa

Kippari bongasi illalla ruokakaupan marinasta joka oli auki. Oltiin ostamassa vain jotain pientä illaksi kunnes paikan pitäjä ilmoitti, että kauppa ei ole sitten maanantaina auki eikä tiedä varmasti koska seuraavan kerran aukeaakaan. Uusi kierron hyllyjen väliin, jotta kaikki tarpeellinen mitä oli saatavana ostettiin sitten kerralla.

Maanantai 9.9.

Pyykkäys-, siivous- ja huoltopäivä satamassa. Marinasta löytyi myös hienot uudet pyykinpesukoneet ja –kuivausrummut, joiden käyttämättä jättäminen olisi ollut lähinnä säälittävää tilaisuuden hukkaan heittämistä. Kolme isoa koneellista pyykkiä a’ 6 euroa ja pari kuivausrumpukertaa a’ 50 sentiä/5 minuuttia ja kaikki pyykit oli taas pesty.

Satamatoimistossa hoidettiin satamamaksu 27 euroa vuorokaudelta miinus 10 prosentin Dusseldorfin venemessuilta saatu alennuslupaus ja siihen kipparin turhan suureksi arvioima sähkönkulutus 20 euroa, joten kaiken kaikkiaan 66 euroa kahdelta yöltä oli kohtuullinen maksu näin hienosta satamasta. Sähkö kului todellisuudessa vain kuuden euron edestä vaikka jäähdytyslaite oli päällä koko päivän ja pitkälle iltaan. Yö ovat sen verran viileitä (25 astetta), että jäähdytyslaitteen hurinaa ei jaksa turhaan kuunnella.

Päivällä lounaalla hienossa satamakompleksin yläkerrassa olevassa ravintolassa. Isossa ravintolassa ei meidän lisäksi muita asiakkaita ollut kuin kolmihenkinen perhe.

Kippari vaihtoi ankkurivinssin ohjausboksiin taas uuden sulakerasian, koska edellinen kytkentä ei toiminut. Nyt pitäisi olla sellainen viritys ettei ainakaan siitä jää toiminta kiinni. Täkki pestiin vielä illalla suolasta ja ankkuriköysistä tulleesta liasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s