Maanantai 23.9.
Marinan turvallisuuspäällikkö kävi sovitusti tekemässä mittaukset ja luettelon veneen varusteista. He kuulemma haluavat tarkastaa, että ilmoitetut mitat pitävät paikkaansa ja että voivat paremmin vartioida veneitä, kun tietävät mitä niissä säilytetään. Halusivat nähdä myös pilssin ja koneen alusen, jotta sielläkin kaikki on kunnossa. Antoi jämäkän vaikutelman marinan turvallisuusjärjestelyistä. Lupasivat tarkastaa joka päivä päällisin puolin, että asiat veneessä ovat kunnossa. Voivat käydä lataamassa akkuja ja käyttämässä konetta sopimuksen mukaisesti, jos katsotaan tarpeelliseksi. Luvattiin palata asiaan seuraavan paatilla käynnin yhteydessä. Sotograndessa paatti oli jätetty oman onnensa nojaan, mutta täällä tuntuu, että veneestä ja sen turvallisuudesta pidetään myös huolta.
Maija ja Ollska lähtivät tutustumaan paikalliseen nähtävyyteen eli Krka –joen putouksiin.
Pekka ja Kirsti kävivät satamatoimistossa tekemässä sopimukset veneen vuotuisesta paikasta ja sopimassa käytännön asioista. Samalla tavattiin marinan johtaja, joka osoittautui oikein miellyttäväksi ja yhteistyöhaluiseksi kaveriksi. Häneltä tentattiin tietoja paikasta ja neuvoja asioiden hoitamisesta Kroatiasta. Hän myös kertoi, että marinan vesi ei ole murtovettä eli suolaisen ja makean veden sekoitusta vaan siinä on pinnalla makean veden kerros ja alla on suolaista vettä. Makean veden paksuus vaihtelee tuulten ja virtaaman seurauksena. Tästä syystä veneen pohjassa saattaa ylempänä kasvaa ruohoa ja syvemmällä näkkiä. Meidän paatin pohja on kesän jäljiltä taas aivan hirveässä kunnossa, näkin peittämänä lähes kokonaan, joten telakointiin keväällä on varattava taas riittävästi aikaa. Telakoinnin ajankohdaksi sataman johtaja suositteli marraskuuta tai sitten pääsiäisen jälkeen. Syynä on se, että vuokravenekausi alkaa pääsiäisenä ja sitä ennen telakat ovat täystyöllistettyjä. Pyykkihuoltokin onnistuu satamatoimiston kautta ja 1 koneellinen/ 5 kg maksaa 100 kunaa pyykit silitettyinä , eli edullista.
Iltapäivä sujui venettä siivotessa ja muita veneen kunnostustöitä tehden. Kun täkki oli vielä pesty ja Maija sekä Ollksa palaneet putouksilta lähdettiin kaupungille nauttimaan matkan viimeistä päivällistä.
Tiistai 24.9.
Aamulla pakattiin tavarat ja vietiin pyykit sekä avaimet satamatoimistoon. Kaupungilta vielä viimeiset tuliaiset ja taksi tuli hakemaan meidät rannasta kello yksitoista. Matkaa Splitin lentokentälle oli runsaat 50 kilometriä ja maksoi Ollskan tekemän sopimuksen mukaisesti 50 euroa. Taksikuski ei halunnut millään ottaa ylimääräistä 10 euroa vaikka kuinka tarjottiin.
Kun oltiin saatu kirjattua itsemme lennolle ja matkatavarat koneeseen, oli sen verran reilusti aikaan koneen lähtöön, että otimme taksin läheiseen Trogirin kaupunkiin. Kaupungissa käytiin lounaalla ja ihmeteltiin viehättävää keskiaikaista vanhaa kaupunkia.
Kentälle palattiin hyvissä ajoin ja kotimatka alkoi Wienin ja Helsingin kautta Turkuun, johon saavuttiin aikataulun mukaisesti puolen yön jälkeen. Oma auto odotti Pauliinan tuomana kentällä, joten kotimatkaan päästiin sujuvasti.
s/y Schatzi 