Keskiviikko 18.9.
Aamulla varhain liikkeelle, koska edessä oli Adrian meren ylitys, josta päivämatkaksi tulee runsaat 60 mpk. Huolto-asemalla käytiin täyttämässä diesel –tankki ennen ulosajoa.
Ulommaisen aallonmurtajan sisäpuolella odotti kauhistuttava näky, kun Ruotsin lipun alla oleva yli 40 -jalkainen uudehko purjevene oli ajanut matalaan. Se keikkui aallokon aukosta sisään tulevassa mainingissa, kölistä kiinni pohjassa holtittomasti. Paikalla oli jo meripelastus-, poliisi- ja muuta pelastusalusta runsaasti, joten meidän apua ei onneksi kaivattu. Aluksi näytti, että pelastustoimet eivät etene mitenkään, vaikka veneestä oli vedetty köysi pelastusalukseen. Hetken päästä alkoi kuitenkin tapahtua, kun kumiveneellä vedettiin purjeennostimella maston topista venettä kallelleen niin että vesi tuli kannelle ja samalla pelastusalus alkoi vetää venettä pois matalasta. Vene irtosinkin selvästi kevyesti ja hallitusti. Pelastusväellä oli homma selvästi hallussa vaikka tilanne näyttikin aluksi hurjalta. Toinen ruotsalaispurjevene odotteli aallonmurtajan ulkopuolella ja sieltä heilutettiin meille iloisesti, kun tilanne oli ohi. Molemmat ruotsalaisveneet palasivat takaisin Viesten satamaan ilmeisesti selvittelemään tapahtunutta. Tapahtuman seuraaminen muistutti taas siitä, että vakavankin haverin mahdollisuus on aina läsnä, joten jatkuva varovaisuus ja tarkkavaisuus ei saa koskaan herpaantua, kun merellä liikutaan.
Avomerelle päästyämme nostimme pitkästä aikaa isopurjeen ylös ja avattiin genua. Tuuli vain oli liian heikko, jotta vauhti olisi pysynyt riittävänä ilman koneen apua. Puolenpäivän jälkeen tuuli tyyntyikin kokonaan, joten iso piti laskea ja genua ottaa sisään.
Kroatian ensimmäinen satama Ublin kylässä Otok Lastovin saaressa saavutettiin vähän ennen kuutta. Pysähdyttiin sääntöjen mukaisesti poliisin laituriin kyljittäin.
Poliisin kopista neuvottiin menemään satamalahden toiselle puolelle paperien kanssa maksamaan Kroatiassa voimassa olevat turistiveneille määrätyt maksut ja hoitamaan muut muodollisuudet. Tullin toimistossa piti täyttää miehistöluettelo ja virkailija täytti tietokoneelle veneen tiedot. Vuoden vene- ja turistivero olivat yhteensä n. 2.400 kunaa eli 320 euroa. Nämä maksut eivät varmaan pitkään ole mahdollisia, kun Kroatia on liittynyt EU:n 2013 heinäkuun alusta.
Huoltoasemalta tiedustellessa kunnon venepaikkaa ei ollut tarjolla, joten pyydettiin poliisiviranomaiselta lupaa saada yöpyä heidän laiturissaan. Lupa saatiinkin, kun sovittiin, että siirrymme pois tieltä, jos joku vielä sattuu tulemaan tähän satamaan ulkomailta vielä tänä iltana. Ei tullut, joten yö voitiin viettää tässä laiturissa. Poliisin ainoa tehtävä paperien suhteen oli ottaa vastaan yksi kopio miehistöluettelosta ja laittaa leima toiseen kopioon. Ei tuntunut olevan kovin rasittavaa hommaa.
Ilta sujui poliisin laiturissa melko rauhallisesti vaikka saaristolaivoja kävikin Ublin satamassa. Puolen yön jälkeen paatti halkoi keinua ja ryskyä niin, että kylkilista otti kiinni laituriin vaikka välissä oli fendareita. Satamaan oli saapunut vauhdilla varmaan toista sataa metriä pitkä yhteyslaiva, jonka aallot olivat heilumisen aiheuttaneet.
Yhteysaluksilla tuntuu olevan samat tavat kautta maailman, jossa ei muista merenkulkijoista kanneta huolta. Onneksi ei mitään paatista rikkoontunut tai vahingoittunut, ainoastaan yksi punaviinipullon loppu kaatui tiskipöydältä keittiön matolle.
s/y Schatzi 