s/y Schatzi

Keskiviikko 11.9.

Matkalla Santa Maria di Leucaan meidät pelästyttivät Italian ilmavoimien hävittävät yllättävällä ylilennollaan. Kiersivät ympyrän paatin päällä ja jatkoivat matkaa pohjoiseen. Muuten matka sujui leppoisasti.

Santa Maria di Leuca on Italian koron kärjessä, jossa Ionian meri vaihtuu Adrian mereksi.

Kun oli ajettu sisään satamaan, piti taas odottaa jokin aikaa ennen kuin marinerot huomasivat meidät ja tulivat näyttämään paikan ulommaisen laiturin ulkoreunasta. Paikka vaikutti aluksi rauhalliselta, mutta illan myötä mereltä satamaan pääsevä svelli yltyi niin paljon, että alkoi olla pelko, että veneiden mastot osuisivat yhteen, jos keinuisivat eri tahdissa. Onneksi toisella puolella oli pienempi tanskalaisvene, jonka masto oli lähempänä laituria, ja toisella puolella moottorivene. Tästä svellistä oli satamakirjassa varoitettu, mutta koska merellä ei sitä juuri huomannut ja satamaa suojasi pitkä aallonmurtaja, oli svellin voimakkuus täysi yllätys. Ne, jotka ovat yrittäneet nukkua veneessä tällaisessa svellissä, tietävät, että rauhallisesta yöunesta ei ole tietoakaan, kun punkassa ei tahdo pysyä ja kiinnitysköysien nykäisyt vielä ravistelevat epäsäännöllisesti.

Satamamaksu oli 52 euroa. Illalla käytiin mukavassa terassiravintolassa illallisella kaupungissa, joka vaikutti mukavalta lomanviettopaikalta. Paatilla vaan ei toista kertaa halua tänne tulla svellin takia, jos ei ole pakko.

Tiistai 10.9.

Ennen marinasta ulosajoa tankattiin diesel-tankki täyteen. Taranton lahden ylitys sujui kevyessä etelätuulessa välillä genua auki, mutta koko ajan koneella ajaen, koska tuuli oli liian heikko pelkkään purjehdukseen.

60mkp:n matkalla ei muuta kiinnostavaa tapahtunut kuin delfiiniparvi, joka kävi ilahduttamassa temppuillaan. Niitä ei ollut näkynytkään pitkään aikaan.

Gallipolin Marina Bleu Salentoon saavuttiin kuuden maissa ison aallonmurtajan kiertämisen jälkeen.

VHF:n kutsuihin ei marinassa vastattu, joten ajettiin vain omatoimisesti sisään. Laiturille tuli pari marineroa ohjaamaan oikealle paikalle. Paikka oli varsin ahdas moottori- ja purjeveneen välissä, mutta hyvin siihen peruuttamalla päästiin. Marinaa on uudistettu viime aikoina, joten paikat olivat hienossa kunnossa. Satamamaksu oli 70 euroa yöltä. Satamatoimistossa ilmoittivat, että poliisit haluavat tulla tarkastamaan veneen. Syytä tarkastukseen ei koskaan selvinnyt, mutta eipä näkynyt poliisejakaan koskaan.

Galipolin kaupunkiin lähdettiin tutustumaan iltahämärissä. Vanha kaupunki on sillan toisella puolella omalla saarellaan. Sillan vanhan kaupungin päässä on kalamarkkinatori, joka oli vielä illallakin auki. Meren eläviä oli tarjolla vaikka minkälaisia, joita olisi voinut suoraan tuoreeltaan ostaa iltapalaksi ja nauttia paikan päällä.

Jätettiin kuitenkin tällä kertaa väliin, koska mukana ei ollut intohimoisia ostereiden ystäviä. Vanhassa kaupungissa oli liikkeellä runsaasti italialaisia turisteja ja paikallista väkeä. Käytiin päivällisellä vanhasta puusepän verstaasta kunnostetussa ravintolassa. Kotimatkalla eksyttiin kapeilla kujilla ja kierrettiin koko vanha kaupunki ulkomuuria noudattaen. Se ei juurikaan harmittanut, koska maisemat olivat hienot.

Sunnuntai 8.9.

Ennen lähtöä jätettiin saadut portin ja suihkun avaimet toimiston postilaatikkoon, koska toimisto on sunnuntaisin kiinni. Niin olisi ollut myös lauantaina iltapäivällä kun saavuttiin satamaan, mutta kippari oli onneksi soittanut toimistoon meidän tulostamme, joten johtaja osasi odottaa meitä. Kieli keskellä suuta ulos satamasta jokiuomaa pitkin ja hiekkasärkkiä varoen.

Edellisenä iltana oli päätetty, että tänään seilataan vaikka väkisin. Isopurje on ollut paketissa aina Palermosta saakka, koska sopivia tuulia ja aikatauluja seilaamiseen ei ole ollut.

Ennen seilien nostoa kalibroitiin automaattiohjauksen kompassi, mikä tarkoittaa ajamalla hitaasti ympyrää vähintään kaksi kokonaista kierrosta. Kompassista saadaan näin pois veneen metalliosien aiheuttama eksymä, ainakin suurelta osin. Korjaus olikin 10 astetta, joten turhaan ei kalibrointia tehty. Tuuli olikin mukavasti kaakosta 3 m/s, joten seilaamalla matka eteni rauhallisesti. Mikä ihanuus päästä pitkästä aikaan koneen metelistä eroon.

Jotta ei ihanuutta olisi liikaa, vaihdettiin porukalla veneen reunaa kiertävä tarrateippi, joka ajan saatossa oli kulunut ja osittain irronnut.

Suurin työ vaihtamisessa oli vanhan teipin liiman poistaminen reunalistasta. Onneksi oli ahkeria gasteja ja sopivaa liuotinta hommaan.

Marina di Policoroon saavuttiin viiden kieppeissä.

Marinero ohjasi meidät päälaituriin juuri kahvilan ja yläkerrassa olevan ravintolan eteen. Ravintolassa oleva syntymäpäiväjuhlien vieraat saivat ylimääräisen ohjelmanumeron, kun pääsivät seuraamaan meidän rantautumista. Rantautuminen ei tietenkään mennyt mallikkaasti yleisön edessä, koska marineron antamat kiinteät ankkuriköydet olivat sotkussa ja niiden selvittämistä varten piti lähestyminen laituriin tehdä uudemman kerran. Saivatpahan vieraat pidennetyn ohjelmanumeron.

Marinero oli erittäin ystävällinen ja puhui auttavasti saksaa. Sähköt saatiin toimimaan ja tarkka opastus marinan toiminnoista. Toimisto oli jo tietysti sunnuntailta kiinni, mutta seuraavana päivänä piti hoitaa muodollisuudet ja maksamiset. Marina di Policoro on valtava loma-asuntohanke, joka on vasta alkumetreillä. Alueelle on tarkoitus rakentaa yli tuhat loma-asuntoa, tennis- ja golfkenttä jne… On näillä huikea usko turismin ja rahan riittävyyteen tässä taloudellisessa tilanteessa. Investointien pitää olla satoja miljoonia euroja. Kun oli nähnyt edellisen sataman murheellisen tilanteen ja Sotogranden tyhjänään ammottavat loma-asunnot, ei voi kuin ihmetellä tällaisia hankkeita. Meille satunnaisille kävijöille tietenkin käy hienot uudet tilat, joissa ei muita käyttäjiä näe.

Kippari bongasi illalla ruokakaupan marinasta joka oli auki. Oltiin ostamassa vain jotain pientä illaksi kunnes paikan pitäjä ilmoitti, että kauppa ei ole sitten maanantaina auki eikä tiedä varmasti koska seuraavan kerran aukeaakaan. Uusi kierron hyllyjen väliin, jotta kaikki tarpeellinen mitä oli saatavana ostettiin sitten kerralla.

Maanantai 9.9.

Pyykkäys-, siivous- ja huoltopäivä satamassa. Marinasta löytyi myös hienot uudet pyykinpesukoneet ja –kuivausrummut, joiden käyttämättä jättäminen olisi ollut lähinnä säälittävää tilaisuuden hukkaan heittämistä. Kolme isoa koneellista pyykkiä a’ 6 euroa ja pari kuivausrumpukertaa a’ 50 sentiä/5 minuuttia ja kaikki pyykit oli taas pesty.

Satamatoimistossa hoidettiin satamamaksu 27 euroa vuorokaudelta miinus 10 prosentin Dusseldorfin venemessuilta saatu alennuslupaus ja siihen kipparin turhan suureksi arvioima sähkönkulutus 20 euroa, joten kaiken kaikkiaan 66 euroa kahdelta yöltä oli kohtuullinen maksu näin hienosta satamasta. Sähkö kului todellisuudessa vain kuuden euron edestä vaikka jäähdytyslaite oli päällä koko päivän ja pitkälle iltaan. Yö ovat sen verran viileitä (25 astetta), että jäähdytyslaitteen hurinaa ei jaksa turhaan kuunnella.

Päivällä lounaalla hienossa satamakompleksin yläkerrassa olevassa ravintolassa. Isossa ravintolassa ei meidän lisäksi muita asiakkaita ollut kuin kolmihenkinen perhe.

Kippari vaihtoi ankkurivinssin ohjausboksiin taas uuden sulakerasian, koska edellinen kytkentä ei toiminut. Nyt pitäisi olla sellainen viritys ettei ainakaan siitä jää toiminta kiinni. Täkki pestiin vielä illalla suolasta ja ankkuriköysistä tulleesta liasta.

Lauantai 7.9.

Huoltoaseman kautta aamulla varhain matkaan. Tuuli oli vastaan pohjoisesta. Vasta puolelta päivin Punta Alicen kohdalla suunta kääntyi riittävästi itään, jotta saatiin genua auki. Tuuli oli kuitenkin niin hiljainen, että konetta ei voinut sammuttaa.

Marina Laghi di Siparin sisääntulo on mielenkiintoinen, koska sinne ajetaan sisään pengerrettyä Stombi joen uomaa.

Ennen joen alkua pitää ajaa jonkin matkaa rannan suuntaisesti, koska suoraan joen suulla on hiekkasärkkä.

Vaikka ohjeen mukaan ajettiinkin, vettä oli minimissään vain 2,3 metriä eli 30 senttiä kölin alla. Onneksi ei ollut maininkia, koska aallon pohjassa köli olisi saattanut ottaa pohjaan kiinni.

Marina on seitsemänkymmentä luvun lopussa ja kahdeksankymmentä luvun alussa, neuvostoarkkitehtuuria muistuttavaan tyyliin rakennettu iso loma-asuntokokonaisuus. Alue on jäänyt kehityksestä ja paikka on murheellisessa kunnossa, koska ilmeisesti turismi ja raha ovat hylänneet marinan. Yli kymmenestä liikepaikasta oli auki yksi kahvila, muut olivat lopettaneet toimintansa jo vuosia sitten. Onneksi sataman tiloista oli pidetty sen verran huolta, että wc ja suihkutilat olivat siistit ja käyttökelpoiset.

Satamamaksu oli 45 euroa yöltä, joka sisälsi sähkön ja veden. Marineroja ei varsinaisesti ollut vaan vanhempi toimiston johtaja ja laiturissa olevan australialais veneen kipparin kanssa hoitivat näiden virkaa ja auttoivat kylkikiinnittymisessä. Veneen kippari toimi myös tulkkina johtajan ja meidän välillä.

Yö oli muuten rauhallinen, mutta paikalliset onkijat olivat päättäneet, että paras kala-apaja on Schatzin kyljen ja laiturin välissä. Kalastaminen ei ääntä pitänyt, mutta kalastajien piti koko ajan kommentoida toisilleen asioita, joten tämä jutustelu ärsytti lopulta kipparskaa riittävästi ja hän päätti sulkea kalastajien suut kolmelta aamuyöstä ärjäisemällä heille. Kalastajien naamat olisivat olleet näkemisen arvoiset, kun kiukkuinen pää nousee metrin päästä heistä ja huutaa heille. No tulipahan ainakin hiljaista loppuyöksi. Herrat olivat kalassa samaisessa paikassa vielä aamullakin, mutta eivät katsoneetkaan meihin päin, vaan jatkoivat muina miehinä kalastusta aurinkovarjojen (sateenvarjojen) alla.

Torstai 5.9.

Saksalaisten perässä aamulla seitsemän aikaan liikkeelle. Tavaksi on tullut, että syödään aamupala vasta merellä, jos on aikainen lähtö. Näin voi nukkua pidempään ja mikäli keli ei ole kovin heiluvainen, aamiainen auringon noustessa merellä on hieno kokemus.

Matkalla wc tukkeutui taas uudelleen. Nyt syyksi selvisi, kun viemäriputki oli irrotettu jo rutiinilla, että wc-paperitollo oli jäänyt kolmitiehanan liitosputkeen. Tukos oli helppo irrottaa. Ilmeisesti wc:n pumppu toimii liiankin hyvin, jolloin sillä saa pumpattua suurempiakin myttyjä viemäriin, mikä ei ole aikaisemmin onnistunut, koska ahdas sulkija oli ne rikkonut. Jatkossa pitää olla ainakin aluksi varovainen, ettei laita liikaa wc-paperia kerralla pyttyyn.

Crotonen vanhaan satamaan tultiin kovassa eteläisessä sivutuulessa. Marinerot ohjasit laituriin, johon oli peruutettava sivulta navakasti puhaltavassa tuulessa.

Kiinteiden ankkurien kanssa tällainen kiinnittyminen ei ole helpoimmasta päästä, koska tuuli painaa keulan hetkessä sivulle, kun vauhti pysähtyy. Marinerot olivat tilanteen tasalla ja toivat ison pallomaisen lepuuttajan naapuriveneen suojaksi. Kippari peruutti vauhdilla viistosti laituriin ja marinerot antoivat gasteille ankkuriköyden, joka ripeästi vietiin keulaan, jotta tuulen paine sivulle päin saatiin helpotettua. Kun ankkuriköysi oli keulasta kiinni ja peräköysi saatu takaisin laiturilta, alkoi peräköyden vinssaaminen sisään, jotta paatti oikenee ja irtoaa naapuriveneen kyljestä. Koko homma tapahtui parissa minuutissa. Marinerolta tulikin kipparille kiitosta hienosta manoveerauksesta, mutta suuri kiitos kuuluu gasteille hienosta ankkuriköysi- ja muusta täkkityöskentelystä. Voi jo olla oikein ylpeä, että klaarataan nämä hankalatkin perä laituriin –kiinnittymiset tyylikkäästi. Marinero opasti vetämää keula-ankkuriköyttä käsin kireämmäksi, mutta olisi voinut itse tulla näyttämään, miten 8 m/s:n sivutuulessa se onnistuu, kun köysi on jo valmiiksi kireällä kuin viulun kieli.

Koska satama oli mukavan tuntuinen ja satamamaksukin oli yöltä vain 30 euroa, päätettiin saman tien jäädä toiseksikin yöksi. Suihkut maksoivat erikseen 2 euroa kerralta, mutta olivat siistissä kunnossa. Olimme alkuperäisestä aikataulusta viisi päivää edellä, joten meillä oli hyvää aikaa viettää muutama satamapäiväkin ennen Brinditsiä, jossa Liisa jää pois.

Perjantai 6.9.

Maissa olo päivä. Kippari hätisti naisväen kaupungille aamupäivästä, jotta sai rauhassa tehdä oikeita töitä ja vähän paatin kunnostustakin rauhassa. Iltapäivällä tavattiin lounaan merkeissä kaupungilla. Vanhasta kaupungista löytyi hieno ravintola, jossa lounaan hinnat olivat kohtuulliset. Lounaan jälkeen palattiin yhdessä paatille.

Kaupungilla oli myös pysäköitynä paikallisen SLAM -deelerin edustusauto.

Pekka aloitti ankkurivinssin vian selvittelyn ja naisväki jääkaapin sulattamisen. Ankkurivinssin ongelmaksi selvisi sisällä kajuutassa olevan kontrollilaatikon sulakerasian rikkoontuminen. Muovinen rasia oli katkennut keskeltä, siten että korkki ja sulake olivat pudonneet kokonaan pois. Vialla ei ollut mitään tekemistä uuden ankkurivinssin kanssa, mutta näitä yhteensattumia vain tulee vastaan. Rikkoontunutta rasiaa yritettiin korjata liimaamalla, mutta se ei onnistunut. Jääkaapin sulattaminen ja siivoaminen onnistui sentään ongelmitta.

Siesta ajan jälkeen lähdettiin kaupungille ruokakauppaan, pankkiautomaatille ja metsästämään uutta sulakerasiaa. Sulakerasia löytyikin toiselta puolelta kaupunkia sähkötarvikeliikkeestä. Pekka asensi uutta rasiaa koko illan ja saikin vinssin lopulta toimimaan. Rasia on hankalassa paikassa eikä paatissa olevaa kolviakaan löytynyt, joten voi olla että asiaan joudutaan vielä palaamaan. Kymmeneltä saatiin tavarat taas kasaan ja päästiin nukkumaan.

Keskiviikko 4.9.

Aamulla herätys kuudelta ja matkaan puoli seitsemältä, koska edessä oli yli 70 mkp:n päivämatka. Nyt jätettiin Sisilia taakse

ja suunnattiin kohti Italian Calabriaa.

Calabrian eteläkärjessä ei ole kunnollisia marinoita vaan seuraava marina Rocella Ionica löytyy vasta, kun rannikko kääntyy pohjoiseen. Matka taittui mukavasti koneella genualla avustaen.

Matkalla testattiin Kirstin lampaantaljasta tekemän paatti tyynnyn kelluvuutta. Hyvinhän se kellui eikä imenyt paljoakaan vettä itseensä. Suurimmat vedet pinnasta pois ja aurinkoon kuivumaan. Tyyny oli taas puhtaampana käyttökunnossa.

Rocella Ionican satamaan sisääntulo on aika kinkkinen, koska aallonmurtajan päähän on kerääntynyt hiekkaa riutaksi. Satamakirjan mukaan pitää lähestyä rannan suuntaisesti riittävän kaukaa aallonmurtajan kärjestä.

Iso maininki voi aiheuttaa myös ikäviä yllätyksiä, mutta niiltä me onneksi vältyttiin. Lähestyminen onnistui ongelmitta, mutta sisään ajettiin keskeltä aallonmurtajien päitä. Tämä oli virhe, koska vettä ei siinä kohden ollutkaan riittävästi, vaan köli tarttui hiekkapohjaan kiinni. Vauhtia oli alle 2 solmua, joten ei juuri edes aluksi huomannut pohjakosketusta. Pakilla pois hiekkasärkältä ja uusi yritys läheltä rannan puoleista aallonmurtajan kärkeä. Toisella yrittämällä ei sisäänpääsyssä ollut ongelmia ja vettä oli koko ajan yli kolme metriä. Tulihan köli alapinta siivottua näkistä.

Marinero ohjasi meidät saksalaisen ja amerikkalaisen veneen väliin. Marina ei ole varsinaisesti toiminnassa, joten sähköä laiturilta ei saanut, mutta vettä sai käyttää mielin määrin. Satamamaksu olikin vain 20 euroa yöltä. Suihkua ei ollut käytettävissä ja wc löytyisi, jostain epämääräisestä paikasta rantatien toiselta puolelta. Ei lähdetty hakemaan, kun oma wc toimi.

Tiistai 3.9.

Oltiin valmiina lähtöön aamulla yhdeksältä heti, kun olisi saatu tankattua. Asema aukesi kuitenkin myöhässä ja tankkauksen kanssa ei ollut mitään kiirettä. Toimistossa piti vielä käydä hoitamassa satamamaksu, joka oli huikeat 97 euroa yöltä huoltoaseman laiturissa ilman muita palveluja kuin sähköä ja vettä. Taulukon mukaan mentiin ja pakko oli maksaa.

Puolentoista tunnin ajon jälkeen oltiin Taorminan edustalla, jonka lahdista yritettiin löytää ankkuri/poiju –paikkaa.

Ankkurivinssiä testattiin matkalla ja yllätys-yllätys se ei inahtanutkaan, joten ankkuroinnin voisi taas kerran unohtaa. Taorminan pohjoisimmasta lahdesta löytyi yksi vapaa poiju, mutta sitä lähestyttäessä, paikallinen moottorivene hätisti meidät pois. Muissa lahdissa ei vapaa poijupaikkaa näkynyt. Taorminan eteläpuolella ns. Taormina roads:lla oli useita poijuja tyhjänä ja satamakirjan mukaan niihin voi kiinnittyä. Poijumaksu tultaisiin aikanaan perimään.

Tunnin verran keikuttiin poijussa ikävässä svellissä, joka tuli mereltä, kun virta käänsi paatin kyljittäin aaltoon. Todettiin, että tässä ei ole kiva olla, koska penkillä tuskin pysyi eikä nukkumisesta olisi tullut yhtään mitään. Päädyttiin ratkaisuun palata takaisin Ripostoon vaikka satamamaksu hirvittikin.

Harmi, ettei ankkurissa tai poijussa oleminen Taorminan edustalla onnistunut, koska kaksi vuotta aikaisemmin oli HPKY:n turistimatkalla katseltu ankkurissa olevia purjeveneitä, ja pidetty kaukaisena haaveena, että joskus olisimme täällä omalla veneellä. Nyt tämä kaukainen haave melkein toteutuikin jo kahden vuoden sisään. Välimerta on jo seilattu sen verran paljon, että Taorminan jääminen väliin ei enää juurikaan harmittanut.

Takaisin taas Ripostossa, josta saatiin tällä kertaa kunnollinen ankkuripaikka sekä avain läpykkä suihkuun. Satama on iso ja hienossa kunnossa. Paikkaa suositellaan myös veneen talvisäilytykseen, koska Catanian lentokenttä on melko lähellä ja satama on suojainen. Ei tullut selvitettyä mikä olisi ollut venepaikan vuosimaksu. Ei ilmeisesti kovin halpa.

Satamatoimistoon maksettiin taas hampaita kiristellen 97 euron satamamaksu ja sovittiin, että avain läpykän voi jättää aamulla marinerolle, koska suunnitelmissa oli lähteä ennen toimiston aukeamista.

Pekka vaihtoi Siracusasta hankitut WC:n pytyn pumppuun hankitun korjaussarjan osat. Homma ei ole kovin vaikea, koska pumpun saa helposti irti ja sen mekanismi on yllättävänkin yksinkertainen. Pumpussa lähtevässä viemäriputkessa oli jonkin verran sisäpinnassa kalkkikerrostumaa, joka ei asentamisen yhteydessä erityisemmin hämmästyttänyt. Illalla, kun mentiin jo nukkumaan, vessa meni aluksi tukkoon niin, että veden ulospumppaaminen oli työlästä. Yöllä vessa tukkeutui sitten kokonaan. Pienen harkinnan jälkeen, kippari päätti selvittää tukkeamisen syyn saman tien eli klo 3 yöllä. Vasta viemäriputken irrottaminen selvitti tukkeutumisen syyn. Viemäriputken pinnassa sisäpuolella oli n. 10 mm paksuudelta kovettuna kalkkia, joka oli supistanut putken niin pieneksi, että wc-paperi teki siihen täydellisen tukoksen. Laituria vasten hakkaamalla kalkki lähti irti putken pinnasta ja tukos aukesi. Putki takaisin paikalleen ja wc toimi taas moitteettomasti.

Maanantai 2.9.

Auton palautus sopimuksen mukaan vuokraamoon aamupäivällä. Samalla matkalla saatiin vaihdettua tyhjä kaasupullo täyteen. Venetarvikeliikkeestä löytyi myös korjaussarja WC-pytyn pumppuun. Ongelmaksi oli tullut, että vettä pääsi valumaan viemäristä takaisin päin pikku hiljaa pyttyyn. Syynä tähän on viemärissä olevan kumisen sulun kovettuminen.

Satamamaksu kahdelta päivältä oli 110 euroa + 3 euroa sähköstä. Kohtuullinen hinta paikkaan ja palveluun nähden.

Catanian kohdalla poliisivene kävi tunnistamassa ja moikkaamassa meille. Uutisten mukaan tälläkin kohtaa rannikoa on ollut ongelmia Afrikasta tulevien venepakolaisten kanssa. Kävivät varmaan katsomassa näyttäisikö meillä olevan ylimääräisiä matkustajia mukana. Koska näytimme ilmeisesti viattomilta veneturisteilta, eivät viitsineet tulla veneen sisälle tarkastamaan tilannetta.

Tarkoituksena oli yöpyä Actrezzan pienessä kyläsatamassa. Koukattiin satamaan sisään, mutta laiturit olivat täynnä paikallisten kala- ja kumiveneitä. Yhtään isompaa turistivenettä ei näkynyt. Kukaan ei tullut osoittamaan paikkaa vaikka hetken aikaa pyörittiinkin satamassa. Koska yöpymispaikkaa ei löytynyt jatkettiin matkaa pohjoiseen.

Puoli kahdeksalta illalla tultiin Riposto Marina dell’ Etnaan, jossa oli vastassa valtavia loistoristeilijöitä.

Marinero ohjasi meidät huoltoaseman laituriin superjahtien väliin. Schatzi vaikutti taas varsin pieneltä siinä seurassa.

Marinan vastaanotto oli jo kiinni, mutta sähköä saatiin marinerojen toimiston ulkoseinästä. Laiturista pitäisi lähteä aamulla kello 9, jolloin huoltoasema aukeaisi. Se sopi meille.

Lauantai 31.8.

Aamulla piti lähteä liikkeelle heti kun tuli valoisaa eli 6.30. Matkaa ei ollut pitkälti edessä, mutta Siracusasta oli vuokraamosta varattu auto, joka piti noutaa ennen klo 12.30, jolloin vuokraamo meni viikonlopuksi kiinni. Genua saatiin pidettyä osan matkaa auki, mutta muuten oli koneella ajoa taas koko päivä.

Oltiin hyvissä ajoin, klo 10 Siracusan Marina Yachtingissa perillä. Marinero ohjasi ulkolaituriin, koska sisällä satamassa oli täyttä. Tuulta ja aallokkoa ei juurikaan ollut, joten ulkoreunassakin oli rauhallista olla.

Vuokraamosta haettiin varattu auto sovitusti. Auton vuokra ilman kilometrirajoitusta maanantai aamupäivään asti oli 77 euroa. Auto piti palauttaa tankattu, joten muita kustannuksia ei tullut.

Iltasella lähdettiin Catanian lentokentälle Liisa vastaan. Liisa tuli mukaamme seilaamaan kahdeksi viikoksi. Kone oli myöhässä puolisen tuntia, mutta Liisa ja tuliaiset tulivat kuitenkin perille. Illalla vielä päivällisellä mukavassa ravintolassa Siracusassa.

Sunnuntai 1.9.

Päivä maissa. Aamupäivällä kauppareissulla Familica –supermarketissa, joka oli jonkin matkaa kaupungin ulkopuolella. Vuorka-auto osoittautui taas mainioksi ratkaisuksi kauppareissuilla, koska muut ruoat vielä kantaisi pidempäänkin, mutta juomien kanssa olisikin sitten eri juttu. Kivennäis- ja tavallista vettä kuluu päivittäin noin 2 puolentoista litran pulloa kumpaakin. Viikon veden tarpeen raijaaminen paattille autoltakin on kunnon urakka. Veneen säiliössä olevaa vettä ei ole käytetty juomiseen muutoin kuin keitettynä eli kahvissa ja teessä. Tällä on pyritty välttämään turhia vatsatauteja.

Kauppareissun jälkeen haettiin lounaspaikkaa laitakaupungilta, mutta paikalliset ravintolat sulkevat ovensa jo klo 14, josta myöhästyttiin ja jouduttiin palamaan vanhaan kaupunkiin, jossa ravintolat pitävät ovia auki turisteja varten koko päivän.

Lounaan jälkeen ajettiin etelään aina Porto Palon pieneen viehättävään kaupunkiin asti. Mereltä oltiin ohi ajaessa katsottu, että siinä on värikäs pikkukaupunki, jossa ei ole kirkko keskellä kylää vaan majakka.

Kaupungissa olikin mukava leppoisa siestan päättymisen aika. Poikettiin pääkadun kahvillaan jäätelöille ja espressoille.

Kotimatkalla ennen Siracusaa iski kunnon ukonilma. Vettä tuli kaatamalla. Paatille päästiin sopivassa sateen raossa. Salamat löivät ympärillä, sadetta ja rakeita tuli alas kuin saavista kaadettuna ja tuuli ulvoi mastossa. Oli mukava olla turvallisesti satamassa, kun tuulen suuntakin oli vielä sopivasti maista.

Perjantai 30.8.

Nyt oltiin saatu aikataulua riittävästi kiinni eikä tarvinnut lähteä liikkeelle aamuhämärissä. Kippari kävi aamulla kaukana marinan länsireunalla olevassa suihkussa ja sen jälkeen hoitamassa sisään kirjautumisen ja satamamaksun (55 €) aivan marinan toisella eli itäreunalla olevassa toimistossa. Toimistosta olisi saanut avain läpykän porttia ja suihkua varten, mutta sitä ei enää tarvittu, kun oltiin jo pois lähdössä.

Huoltoasemalla pysähdyttiin täyttämään veneen oma tankki ja varakanisteri. Veneen tankkiin meni vain 82 litraa vaikka tyhjään varakanisterilla tankattuun 110 litranpolttoainesäiliöön olisi pitänyt mennä yli 100 litraa. Nyt varmistuttiin, että tankki tuli varmasti täyteen. Polttoaineen loppuminen jäi edelleen mysteeriksi.

Koneella aluksi kohtuulliseen vastatuuleen, mutta kun käännyttiin Isla Delle Conentin kohdalla vastaan tuli kunnon ukkosrintama, jossa ei ollut montaa salamaa, mutta tuuli nousi puuskissa 34 solmuun eli 17 m/s ja tietenkin suoraan vastaiseen.

Aallokkokin nousi erittäin ikäväksi, mutta koneella kryssäten päästiin eteenpäin ja onneksi suoraan vastatuuleen osuutta ei ollut montaa mailia. Capo Passeron kohdalla suunnattiin kohti luodetta Marzamemiin.

Osuudella oli isoja kala-altaita, joita piti väistellä. Reippaassa pohjoistuulessa Marzamemin purjehdusseuran satamaan sisään, jossa olivat marinerot ohjaamassa laituriin. Onneksi päästiin laiturin suojan puolelle ja pakittaminen laituriin ja kiinteiden ankkurien kiinnittäminen onnistui helposti.

Illalla lähdettiin rantaan katselemaan paikkoja ja käytiin maksamassa laiturimaksu, joka oli 45 euroa Kirstin tinkaamisen jälkeen. Marineropoika veteli ilmeisesti satamamaksuja hihasta, koska mitään kiinteää hinnastoa ei ollut. Marinerolla oli myös kalenteri sekaisin, sillä hän ei millään tahtonut ymmärtää, että oli perjantai 30.8. ei 23.8., niin kuin hän kiven kovaan väitti. Lopulta saatiin päivät ja maksut järjestykseen. Satamatoimisto oli pahainen koppi ravintolan takasivulla.

Kylän rannasta löytyi venetarvikeliike, josta saatiin hankittua lisätarvikkeita paattiin kuten sähköjohtoa varamaasähkökaapeliin. Liikeessä oli myös SLAM –vaatteiden edustus alennusmyynnillä, joten li lähes pakko täydentää karderopia. Ennen paatille paluuta syötiin pizzat rantakuppilassa.