Vibo Valentia-Tropea

Posted: 17 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Maanantai 6.7.

Vibo Valentiasta lähdettiin puoli yhdeltätoista, kun kippari oli käynyt maksamassa satamamaksun, joka oli 50 euroa yöltä eli 150 euroa, kun ei halunnut kuittia(60 e kuitilla), ja 6 euroa sähköstä. Suihkut eivät kuuluneet hintaa vaan niiden käytöstä piti maksaa kaksi euroa kerralta. Valittivat kovasti satamatoimistossa, että on ollut kovin hiljaista jo toista kesää peräkkäin, mutta satamamaksuihin ei palvelujen kysyntälama ole vaikuttanut.

Seuraavaan satamaan Tropeaan ei ollut matkaa kuin runsas kymmenen mailia. Satamaan päästyämme oli tarkoitus tankata, mutta huoltoaseman laituri oli varattu, joten jatkettiin sisälle marinaan. Satamaan sisään ajettaessa nähtiin vedessä valtava merietana, jollaista emme ole aiemmin nähneet. Harmi että siinä satamaan valmistautumis hötäkässä kamera ei ollut lähettyvillä ja tämä erikoisuus jäi ikuistamatta. Kippari yritti kutsua satamatoimistoa VHF:llä, mutta ilman tulosta. Myöskään marineron näköistä henkilöä ei satamassa näkynyt liikkuvan. Aikamme pyörittyämme menimme meitä aikaisemmin tulleen ranskalaisen veneen perässä sataman sisääntulolaiturin sisäpuolelle kiinnittymään, jolloin ranskalaisveneestä kerrottiin, että marinan toiminta on kokonaan keskeytynyt. Satamaa voi käyttää ilmaiseksi ja vettä saa hanoista laiturilta, mutta sähköt eivät toimi eikä muitakaan palveluja ole tarjolla. Joten aikeet polttoainetäydennyksestäkin voi unohtaa.

Marina oli ollut todella hieno ja ollut suljettu ilmeisesti vain edellisen kesän, koska ei ollut päässyt huonompaan kuntoon ilman isäntää. Ainoa, joka toimi marinassa oli rajavartioston toimisto, josta oli oppaan mukaan tehty reality –sarjaa italian televisioon.

Tropea

Marinassa oli selvästi nähtävissä, että siellä oli ollut useampikin ravintoloita sekä venetarvike- ja vaateliikkeitä. Alue oli aidattu ja sisääntulossa oli ollut porttivahti. Laitureissa oli edelleen paljon veneitä pitempiaikaisessa säilytyksessä. Mikähän tämänkin marinan tarina mahtaa olla ja saadaankohan siihen vielä toimija.

Tropean veneitä

Koska marinassa ei ollut palveluja, jouduttiin kävelemään jonkin matkaa kaupungin suuntaan ennen kuin löydettiin lounaspizzapaikka, mistä saatiin ostettua myös leipää. Lounaan jälkeen käveltiin kaupungin alapuolelle, mutta yli 200 rappusen kiipeäminen kaupunkiin iltapäivähelteessä ei kiinnostanut.

Tropean kaupunki

Cetraro-Vibo Valentia

Posted: 17 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Perjantai 5.7.

Vuorossa vähän pidempi päivämatka eli noin 50 mpk, kun ne viime päivinä ovat olleet 20-30 mpk. Tähän oli syynä se, että Certraron ja Vibo Valentian välillä ei ole kunnollisia marinoita, ainakaan satamakirjan mukaan.

Vibo Valentiassa on kaksi marinaa, joista valittiin italialais-kanadalaisen pariskunnan ylläpitämä Marina Stella del Sud, koska rouva puhui hyvin englantia ja sieltä löytyi myös pyykinpesu koneet ja –kuivaajat. Puhelimella kippari vielä varmisti etukäteen, että tilaa löytyisi. Marinero tuli kumiveneellä vastaan ja näytti laituripaikan.

Vibo Valentia marina

Saatiinkin mukava laituripaikka sisempää marinasta, mistä oli mukavan lyhyt matka rantaan. Marinan toimiston yhteydessä oli kahvila sekä WC- ja suihkutilat, jotka olivat erittäin siistit eli heti huomaisi, että siisteydestä huolehti jonkun muunmaalainen kuin italialainen. Tähän italialaisten siivottomuuteen on vaikea tottua eikä sitä tahdo ymmärtää, kun he pitävät itseään sivistyskansana.

Rouva marinan pitäjältä saatiin hyvä vinkki hyvästä pizzeriasta Vibo Valentian keskustassa, jossa käytiin perinteen mukaan syömässä viimeinen päivällinen yhdessä Schatzi –paidat päällä ennen kuin miehistö supistuisi, kun Virpi lähtisi kotiin seuraavana aamuna.

Vibo Valentia päivälliselle

Päivällisen kruunasi vielä kioskilta ostetut jäätelötötteröt, jotka olivat italialaiseen tapaan herkulliset, runsaat ja halvat. Vibo Valentian kaupunki ei ole mikään turistikeskus vaan kaupungilla kuljeksi iltakävelyllä paikallista väkeä.

Lauantai 6.7.

Virpi lähti marinasta järjestetyn kyydin avulla, noin viiden kilometrin päässä olevalta kaukojunien asemalta, junalla kohti Napolia, josta matka jatkui lentokoneella Berliinin kautta Helsinkiin. Suuret kiitokset Virpille avusta, hienoista aterioista ja mukavasta seurasta.

Pekalla ja Kirstillä päivä jatkui pyykinpesu-urakalla. Parissa viikossa pyykkiä kertyy yllättävän paljon vaikka pääasialliset asusteet ovatkin päivällä uimapuvut. Pesukoneellisen hinta oli 4,50 ja kuivarummun 3,50 ja niitä tarvittiin kumpaakin neljä koneellista vaikka olivat kotikoneita suurempia suurtalousvehkeitä. Loppu päivä siivottiin paattia tamppaamalla ja tuulettamalla matot ulkona sekä imuroimalla ja pyyhkimällä kajuutan sisäpinnat.

Sunnuntai 7.7.

Päätettiin jäädä vielä toiseksi päiväksi maihin, koska aikataulullisesti ei ollut mitään kiirettä jatkaa matkaa. Tehtiin vielä pieniä siivoushommia paatilla sekä täydennettiin ruokavarastot. Ruokakaupan palveluun kuului kuljettaa ostetut tavarat ilmaiseksi marinaan, joka tarkoitti, että poika toi ne aina paatille saakka. Vesien ja muiden juomien kuskaaminen näissä yli 30 asteen helteissä kävellen ei olisikaan ollut mitään herkkua, varsinkin kun kauppaa oli jonkin matkaa. Itse jaksettiin kantaa vihanneskaupasta hankitut tuoreet hedelmät ja vihannekset, jotka ovat täällä käsittämättömän halpoja ja maukkaita. Vaikka ostettiin kaikkea mitä mieleen tuli, oli vihanneskaupan lasku yhteensä 14 euroa.

Maratea-Cetraro

Posted: 14 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Torstai 4.7.

Aamun auringon jälkeen, kun lähdettiin liikkeelle, taivas meni pilveen ja pientä tihkusadetta puolitoista tuntia. Sade ei ollut kovin vilvoittavaa ja tuntui kuumalla auringon paahtamalla iholla jopa ikävältä. Iltapäivän päätteeksi sää muuttui taas aurinkoiseksi.

Tämä oli ensimmäinen pilvinen ja sateinen päivä Italiaan tulon jälkeen. Kaikki päivät ovat olleet aurinkoisia ja ilman lämpötila on noussut päivä päivältä. Lämpöä on viime päivinä ollut varjossa n. 30 astetta ja tyvenessä auringossa oleminen on lähes kestämätöntä, mutta tätähän tänne on tultu hakemaan, joten ei pidä valittaa. Merellä ilma yleensä sen verran liikkuu, jos ei ole takatuulta saman verran kuin nopeutta, että olemin on siedettävää. Tuulelta suojaisessa satamassa ulkona ja sisälläkin kajuutassa on iltapäivisin tukalan lämmintä. Meriveden lämpötila on pääsääntöisesti yli 30 astetta.

Cetraro, joka oli seuraava yöpymissatama, olikin sitten Maratean vastakohta eli tylyn oloinen suurehko vastakunnostettu marina, jota hallitsi rannikkovartioston harmaa rakennuskolossi.

Cetraro

Satamatoimisto oli pienessä puumökissä, jossa oli myös WC:t ja suihkut. Satamamaksu oli 50 euroa yöltä. Rannan ja rautatien välissä oli yksi katu, jonka varrella oli muutama rähjäinen kuppila ja ravintola. Marinan rantalaiturit olivat kunnostettu viimeisen päälle, mutta muuten kaikki oli todella rähjäisessä ja vastenmielisessä kunnossa. Tämän tapaisiin epäjohdonmukaisuuksiin on törmännyt aikaisemmin näissä välimeren satamissa, joissa marina ja muu ympäristö ovat poikkeavat täysin toisistaan.

Illalla mentiin päivälliselle yhteen näistä rähjäisistä ravintoloista, jota piti vanhempi pariskunta ja heidän aikamiespoikansa. Muita asiakkaita ei näkynyt. Hinnat olivat kuin parhaimmassakin näköalaravintolassa, mutta tässä näköala rajoittui terassin ohikulkevaan vilkkaaseen tiehen ja telakkaan. Ruoka oli onneksi hyvää ja varsinkin naisväen valitsema hiillostettu dorada -kala oli maukasta.

Acciaroli-Maratea

Posted: 14 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Keskiviikko 3.7.

Tästä tulikin kalastuspäivä eikä mitään turhan pientä kalaa saatukkaan. Hienointa tällaisessa kalastuksessa on, että kalastusvälineenä tarvitaan vain pitkävartinen haka eli keksi, kalapaikkaa ei tarvitse erityisesti etsiä, kalastuslupaa ei tarvita, kalaa ei tarvitse perata eikä syödä, se säilyy pitkään ja siinä on varoitukset sekä käyttöohjeet myös suomeksi! Näin komea hai ui vastaan keskellä kulkuväylää aivan yksinään eikä sitä voinut jättää heitteille.

Hai tuli vastaan

Schatziin saatiin nyt mukava maskotti vaikka lapsia ei mukana matkassa olekaan.

Hai täkillä

Muuten päivä sujuit totuissa merkeissä koneella ajaen ja maisemia ihaillen. Maratean sataman yläpuolella vuorella on 22 metriä korkea Kristus –patsas kädet ojennettuna. Satamassa vasta kiikarilla katsottuna selvisi, että se katsoo itään eli sisämaahan päin.

Kristus-patsas

Maratean kaupunki on muutama kilometri rannikosta ja satamassa on muutama ravintola, pieni elintarvikekauppa sekä muutama muu kauppa. Satama on kaunis ja söpö korkeiden vuorten ympäröimänä.

Maratea

Satamassa kuppilassa käytiin jäätelöllä ja ostamassa pienestä, mutta yllättävän laajalla valikoimalla varustetusta, venetarvikeliikkeestä uusi Shurhold –merkkinen täkkiharja, fändärin suojus sekä vesitankin desifiointiainetta. Satamamaksu oli 60 euroa yöltä, johon ei sisältynyt WC:n tai suihkun käyttöä, mutta rannassa oli yleinen hyvin siisti WC ja 3 euroa maksava suihku.

Amalfi-Acciaroli

Posted: 13 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Maanantai 1.7.

Naisväki kävi vielä aamulla kaupungilla kipparin ohjeiden mukaisesti ’vain ruokaostoksilla’. Pitsipaita- ja laukkukaupat olivat kieltolistalla. Tästä syystä päästiin hyvissä ajoin liikkeelle, kun satamamaksu 80 euroa oli hoidettu. Satamamaksuun ei sisältynyt wc- tai suihkupalveluja. Vettä ja sähköä saatiin laiturilta.

Sama marinero, joka oli ajanut paatin laituriin, vei meidät huoltoaseman laituriin asti, kun sitä pyydettiin. Vaikka huoltoaseman laiturissa olisi ollut tilaa kylkikiinnitykseen, halusi hän ilmeisesti näyttää, miten laituritilaa säästävästi voidaan myös polttoainetäydennys hoitaa. Eli perä laituriin ja kulmista köydet rantaan, kone hiljaa eteenpäin ja ruori kiristetään sopivaan kulmaan. Siinä paatti pysyi nätisti koko tankkauksen ja maksamisen ajan. Letku annettiin ja otettiin sekä maksu hoidettiin peräkaiteen yli siten, ettei paatista tarvinnut käydä rannasta. Toimivaa ja tehokasta ainakin kevyellä tuulella. Voisi olla Ukissa Salmerilla ihmettelemistä, kun hoitaisi kiinnittymisen samalla mallilla. Lisäksi heillä oli erikoinen tapa tankata bensaa muovikassiin ja kuljettaa sitä paatteihin.

Päivät merellä toistavat melkoisesti toisiaan. Pääasiassa ajetaan koneella, koska ei ole tarpeeksi tuulta tai se on suoraan perästä, ja aina kun on järkevää otetaan seilejä auki. Upeissa maisemissa on jatkuvasti ihailtavaa eikä niistä saa tarpeekseen. Italian rannikko on ainakin tällä korkeudelle jylhää ja vuoristoista, joissa merelle näkyvät huiput kohoavat lähes kahteen kilometriin. Veneliikenne on yllättävän vähäistä ja merellä näkee enimmäkseen kalastajaveneitä liikkeellä. Laivaväylät kulkevat niin kaukana rannikosta, että laivoja ei juurikaan näe.

Acciaroli oli valittu seuraavaksi yöpymissatamaksi, jossa kiinnitettiin vaihteeksi keula aallonmurtajaan.

Acciaroli satama

Meillä on muodostunut tavaksi, että mikäli kiinnitytään korkeaan laituriin, laitetaan keula maihin ja vastaavasti matalaan eli lähinnä ponttoniin kiinnittyessä perä maihin. Näin toimien saadaan kulku rantaan mahdollisimman helpoksi. Mukana olevaa perälankonkia ei ole vielä otettu käyttöön, koska se on varastossa tavaroiden alla ja se on varsin raskas paikoilleen laitettavaksi. Välillä marinerot kauhistelevat, kun perä vedetään vinsseillä lähes kiinni laituriin.

Accairoli on kuuluisa Ernst Hemingwayn suosikkikylänä ja tarinan mukaan hän on ideoinut romaaniaan Vanhus ja meri täällä vaikka romaani kertookin Kuubasta. Tiedä näistä markkinointitarinoista, mutta tietenkin sieltä löytyi Hemingwayn lounge. Kylä ei kovin ihmeellinen ole ja käytännössä se muodostuu yhdestä rannan suuntaisesta kauppakadusta sekä ranta-aukiosta. Illalla käytiin ranta-aukion laidalla paikallisella pizzalla.

Acciaroli kylä

Tiistai 2.7.

Tiistai oli varaston siivouspäivä eli tyhjennettiin kaikki tavarat ulos varastosta sekä kippari tuuletti varapurjeita mastossa ja täkillä.

Varaston siivous

Varastossa kaikki tavarat olivat kuivia eikä mitään merkkejä homeongelmista havaittu. Samalla siirrettiin myrskypurjeet keulakajuutan punkkien alle ja otettiin lankonki kajuutan katolle, josta se on helpompi ottaa tarvittaessa käyttöön. Naisväki pääsi rauhassa shoppailemaan, josta saaliina oli kipparille kolmet, ja Virpille yhdet, shortsit. Muuten rauhallinen maissaolopäivä.

Satamaksu oli 120 euroa kahdelta yöltä, mikä tällä kertaa sähkön ja veden lisäksi sisälsi aallonmurtajan sisällä olevien siistien suihku- ja wc-tilojen käytön.

Ischia-Amalfi

Posted: 13 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Sunnuntai 30.6.

Aamulla käytiin täydentämässä ruoka- ja juomavarastoja, koska varsinkin juomia kuluu näissä helteissä päivän mittaan runsaasti. Samalla poikettiin aamuespressoilla ja kierreltiin kaupunkia.

Ischia etelän kautta kiertäen saavuttiin Napolin lahdella ja ohitettiin Capri pohjoisen puolelta. Ei poikettu Caprille eikä se erityisen houkuttavalta vaikuttanut mereltä käsin.

Capri

Caprin ja Sorrenton niemen kärjen välissä saatiin vasta riittävästi tuulta, jotta kannatti ottaa genua auki. Tuulta ei niemen kärjen jälkeen pitkälti riittänyt vaan piti jatkaa taas koneella.

Päädyttiin sitten valitsemaan Amalfi, joka on Sorrenton niemen etelärannassa, yöpymissatamaksi vaikka sen marinapalveluista ei paljon satamakirjassa kerrottukaan. Sataman aallonmurtajan päässä on huoltoasema, johon ajateltiin poiketa, mutta sinne oli useita veneitä jonottamassa tankille pääsyä viikonlopun päätteeksi ja tankkaaminen jätettiin seuraavalle päivällle. Vastaan tuli marinero, joka sen kummemmitta kyselemättä hyppäsi Schatziin, kiinnitti kumiveneensä paatin perään ja ilmoitti tuntevansa kipparin. Samalla hän tarttui ruoriin ja sanoi ajavansa laituriin. Kippari ei voinut kuin silmän ympyriäisinä ihmetellä marineron touhuja. Hetkessä kuitenkin selvisi, että tässä marinassa on tällainen käytäntö ja siihen on tyydyttävä. Hienosti marinero puikkelehtikin aivan perälle satamaan isojen luksusjahtien välistä ja peruutti ahtaassa tilassa perän laituriin. Eipä ollut kaveri ensimmäistä kertaa seilipaatin puikoissa. Meidän piti vain laittaa yksi keulaköysi vasemmalle puolelle ja marinerot hoitivat itsenäisesti loput. Keulaköytemme sidottiin vasemmalle puolelle naapuriveneeseen ja kylkiin kiinnitettiin kaksi kiinteää ankkuriköyttä, jotka vetivät paattia ulos laiturista. Tila oli niin ahdas, ettei ankkuriköysiä ei voinut kiinnittää keulaan. Osaavat ne täällä pakata ahtaisiin tiloihin paljon isojakin veneitä. Me olimme laiturissa varmaan pienin vene. Vastapuolella laiturissa oli 100 jalkaisia luksusjahteja, joista yksi meksikolainen tuli laituriin vähän meidän jälkeen. Sen kiinnittämistä laituriin oli mielenkiintoista seurata.

Schatzin tumma keula muiden veneiden välissä.

Schatzin tumma keula muiden veneiden välissä.

Kun oli saatu paatti rantakuntoon, lähdettiin tutustumaan kaupunkiin, joka osoittautui varsin mielenkiintoiseksi. Mereltä käsin kaupunki näytti varsin vaatimattomalta, mutta rantakadun yläpuolelle oli hyvin tiiviisti rakennettu viehättävä keskusta. Sieltä löytyi myös upea kirkko

Amalfin kirkko

ja sokkeloisia kapeita kauppakatuja.

Amalfin katuja

Rantakadun varressa oli naisten mielestä upea pitsipaitakauppa ja kipparille Amalfin merihistoriasta kertova museo, joten kaikki olivat tyytyväisiä.

Ponza-Ischia

Posted: 13 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Lauantai 29.6.

Keittiöhenkilökunta kävi ostamassa aamulla tuoretta kalaa Virpin kalasoppa a la marineron raaka-aineeksi. Laiturista päästiin irti, kun oltiin saatu naapurin kumivene pois tieltä ja koneella tarpeeksi työntövoimaa, jotta saattiin tungettua itsemme pois vieressä olevien veneiden puristuksesta. Kun oltiin luikahdettu välistä pois, menivät naapuriveneet saman tien kyljittäin kiinni toisiinsa vaikka kukaan ei muuttanutkaan kiinnitysköysien kireyttä.

Hirveän kalliista satamamaksusta pelästyneenä päätettiin muuttaa suunnitelmia ja jättää Capri väliin ja mennä sen sijaan Ischialle Marina di Forioon, jossa tiedettiin satamamaksun olevan vähän siedettävämpi eli vain 70 euroa yöltä. Näihin 50 ja 100 euron välisiin satamamaksuihin on nyt vain totuttava täällä Italiassa. Onneksi vielä ei ole pahin sesonki menossa, koska heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun satamamaksu Schatzin kokoiselta veneeltä ovat aivan normaalisti yli 100 euroa yöltä. Ei kannata kirota Suomen muutaman kympin satamamaksuja, joihin yleensä sisältyvät hyvät ja siistit palvelut.

Maria di Forio on Ischian saaren länsilaidalla. Olimme saaneet Dusseldorfin venemessuilla esitteen marinasta ja esittelijä lupasi heidän satamistaan kymmenen prosentin messualennuksen. Tietysti tämä alennus ei koskenut tätä marinaa, mutta kippari sai vilautettua satamatoimistossa alennuspaperia sen verran hätäisesti, ettei toimistotyttö huomannut rajoitusta. Marina on varsin uusi ja uudet laiturit puuttuivat vielä satamakirjan selostekuvista.

Ischia marina

Marinero tuli kumiveneellä vastaan ja näytti laituripaikan sveitsiläisen Hallberg-Rassyn vierestä. Laiturilta oli aika pitkä matka kiertää satamalahden ympäri satamatoimistolle. Täälläkään ei marinalla ollut omia wc- tai suihkutiloja vaan yhteysaluslaiturin yleiset tilat olivat käytettävissä ja niiden siisteystaso oli myös sen mukainen. Paatin oma suihku oli taas ahkerassa käytössä. Suihkutilaan oli paatin varusteista löytynyt suojakangas kiinnitettäväksi nepeillä seinien yläreunaan, mikä esti suihkun veden menemästä kaapin ja varaston oven rakoihin sekä muutenkin suojasi suihkutilaa. Ei tarvitse kuin pari vuotta omistaa käytetty vene, jotta kaikille mukana tulleille varusteilla löytyy käyttöä.

Porto Cervo-Ponza

Posted: 13 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Torstai 27.6.

Ruokakaupassa käynnin ja jäätelöjen jälkeen lähdettiin tämän osuuden toiselle pitkälle yli yön legille. Matkaa oli edessä lähes 190 mpk Ponzan saarelle. Sataman vanhalla puolella käytiin tankkaamassa diesel –tankki täyteteen. Dieselin hinta on täällä yli 1,70 euroa litra, mutta onneksi tankillisella eli 130 litralla ajelee monta päivää.

Aamupäivä oli heikkoa sivu tuulta ja vasta puolelta päivin kannatti nostaa seilit. Illan suussa tuuli hiipua taas lähes kokonaan ja jouduttiin ajamaan koneella aamuun saakka ennen kuin tuuli taas uudelleen virisi ja saatiin kone sammutettua. Sardinian vuoret näkyivät uskomattoman pitkään ja vasta ilta kahdeksalta ne häipyivät näkyvistä.

Yön vahdit ajettiin taas samaan tyyliin kuin juhannuksena eli naiset kahdestaan puoleen yöhön ja kippari kahdentoista ja neljään sekä naiset taas neljästä kahdeksaan. Auringon lasku ja nousu olivat taas upeita. Yöt ovat säkkipimeitä täällä näin keskikesälläkin, mihin ei Suomessa olla totuttu. Rooman valot loistivat mantereen yllä olevista pilvistä. Yön aikana tuli muutama luksusristeilijä vastaan, mutta muuten liikenne oli rauhallista eikä laivoista ollut harmia.

Ponzan saaren jylhä eteläkärki kierrettiin puolen päivän aikaan

Ponza

ja Ponzan satamassa oltiin puoli yhdeltä. Ponzalla ei ole varsinaista marinaa vaan kaupungin lahdesta on useita pistolaitureita, joita hallitsevat yksityiset ormeggiatorit. Ormeggiatori on kirjaimellisesti käännettynä henkilöt, jotka kiinnittävät veneen sekä auttavat veden ja polttoaineen hankinnassa. Heillä on oikeus veloittaa palveluista, joka tarkoittaa, että he perivät sopivaksi katsomansa satamamaksun. Ponzalla sopiva maksu heidän mielestään yhdestä yöstä laiturissa viikonloppuna oli 150 euroa, joka sisälsi sähkön ja veden. Vessaa eikä suihkua ei käytännössä maissa ollut käytettävissä vaan suihku olisi ollut tarjolla läheisessä parturissa ja vessa sataman kahvilassa. Onneksi paatissa on toimiva septitankki, vaikka tyhjennyksen kanssa on ollutkin ongelmia, sekä oma sisäsuihku.

Laiturissa ei ollut muita veneitä, kun siihen kiinnityttiin, mutta illan myötä se täyttyi lähinnä moottoriveneistä sekä meidän kummallekin puolelle tuli ranskalainen ja italialainen purjevene. Meidät ahdettiin todella piukkaan väliin.

Ponza oli erittäin vilkas turistikylä ainakin viikonloppuna. Yhteysaluksia tuli ja meni tiheään tahtiin tuoden ja vieden ihmisiä. Kylä nousee suoraan satamalaiturista ylös vuoren rinnettä ja kadut kulkevat kerroksissa rannan suuntaisena.

Ponzan kylä

Kylärantaan kuuluu myös laaja kalasatama ja tuoretta kalaa oli runsaasti tarjolla.

Ponzan kalasatama

Muutenkin kauppatarjonta oli laajaa ja täältä viimeinkin löytyi kauppa, josta saatiin ostettua prepaid –datakortti reitittimeen. Sen avulla saatiin nettiyhteydet toimimaan järkevällä hinnalla. Vodafonen kortti maksoi 40 euroa ja se sisältää määrältään 7 gb:n kuukauden yhteyden. Vastaava määrä kotimaan kortilla Elisan tekstiviestin mukaan ulkomaan datasiirtona maksaisi vähän yli 6.000 euroa! Espanjasta ostettiin vastaava kortti ja siellä nopeudet olivat aivan riittäviä ja moninkertaisia marinoista ostettaviin yhteyksiin nähden. Jos lähtee vähänkin pidemmäksi aikaa ulkomaille, kannatta hankkia ulkomailta paikallinen prepaid –datasiirtokortti ja käyttää sitä, joko suoraan laitteessa, mokkulassa tai kuten me erillisessä reitittimessä. Erillisen reitittimen etu on siinä, että sen kautta voi olla useampi laite nettiyhteydessä. Meidän reitittimeen voi olla kymmenen eri laitetta samaan aikaan yhteydessä, jolloin korttia ei tarvitse siirtää laitteesta toiseen. Kokemuksen mukaan viikossa tulee siirrettyä n. 1 gb:n verran dataa normaalissa sähköposti-, facebook- ja nettiselailukäytössä parilla henkilöllä.

Illalla käytiin pitkästä aikaa ulkona syömässä hienossa näköalaravintolassa, jossa hintoihin oli lisätty runsas näköalalisä eikä ruokakaan ollut mitenkään ihmeellistä. Schatzin gourmet ruoat ylittävät lähes aina kalliidenkin ravintoloiden makuelämykset.

Ponzalla olisi voinut viihtyä pidempäänkin, mutta näin korkeilla satamamaksuilla, meidät ainakin häädettiin liikkeelle yhden yön jälkeen.

Isola Rossa-Porto Cervo

Posted: 4 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Keskiviikko 26.6.

Nyt oli vuorossa Sardinian pohjoiskärjen kiertäminen, jonka jälkeen matka jatkui etelään.

Sardinian pohjoiskärki

Suunnitelmissa oli alun perin käydä Korsikan Bonifaciossa, mutta sääennusteet lupasivat lauantain vastaiselle yölle sateita, jolloin oli tarkoitus ylittää Tyrenian meri Sardiniasta Ponzalle. Tästä syystä kiirehdittiin aikataulua siten, että päästäisiin lähtemään yön yli purjehdukselle jo torstaina. Näin Bonifaciossa jäi käymättä.

Sardinia pohjoiskärjessä on useampia suuria saaria, jotka ovat suosittuja purjehduskohteita ja niinpä satamissa ja poukamissa näkyi runsaasti veneitä ankkurissa.

Costa Smeraldan rannikon kipparille tuttuun Porto Cervon satamaan saavuttiin hyvissä ajoin iltapäivällä. Kippari on ollut seilaamassa Swan cupia Okko Kamun Swan 391:llä vuonna 1989 ja nyt oli mielenkiintoista nähdä, miten satama oli kehittynyt 24 vuoden aikana. Ns. vanha puoli, joka toimi Swan cupin kilpailukeskuksena, oli lähes entisensä, mutta uusi puoli oli kasvanut vaatimattomasta marinasta tuhannen venepaikan satamaksi. Täällä oli myös uhkea ravintola- ja myymäläkeskus.

Porto Cervo keskus

Satamaan tullessa ei saatu VHF:llä yhteyttä satamatoimistoon, mutta marinero tuli kumiveneellä ohjaamaan vanhalle puolelle. Koska haluttiin nähdä uuden puolen kehittyminen, pyydettiin lupaa mennä sinne, joka sitten saatiinkin. Kun oli ajettu uudelle puolelle, toinen marinero komensi takaisin vanhalle puolelle, koska kerroimme jäävämme vain yhdeksi yöksi. Joten ei muuta kuin paatti ympäri ja takaisin ensimmäisen marineron pakeille. Hän sitten osoittikin paikan vanhalta puolelta, mutta laiturissa ei ollut niin tuttuja kiinteitä ankkureita vaan keulasta olisi pitänyt laskea oma ankkuri. Ankkurivinssihän oli meiltä palasina, joten ilmoitimme, ettemme voi käyttää omaa ankkuria, joten marinero opasti palaamaan takaisin uudelle puolelle. Tällä kertaa sitten löytyikin laituripaikka, johon päästiin kiinnittymään perä maihin ja kiinteä ankkuri keulaan. Superjahtien kannelta kasteltiin ihmetellen, kun me ajelimme edes takaisin satamaan sisään ja ulos.

Satamatoimisto oli tyylikkäässä rakennuksessa peremmällä satamassa. Satamamaksu oli ”vain” 62,10 euroa, koska odotusarvo oli, että se olisi voinut kohota toiselle sadalle. Laiturilla oli järeät sähköpistokkeet, joihin ei normaali pistoke käynyt vaan satamatoimistosta piti lainata vaatimatonta 200 euron panttia vastaan sovitin piuha. Toivovat varmaan, että lähtiessä mahdollisimman moni unohtaa palauttaa piuhan.

Porto Cervon satama oli yllättävän tyhjä purjeveneistä, mutta sitäkin enemmän siellä oli todella suuria superjahteja.

Porto Cervo uusi satama

Muutenkin marinassa oli varsin kuolleen oloista vaikka oltiin jo sesongin alussa. Paikkana Porto Cervo on suojainen ja toimiva sekä tyylikkäästi rakennettu, mutta öykkärimäisyydessään jotenkin vastenmielinen. Wc:t ja suihkut olivat tietenkin isot, siistit ja toimivat.

Stintino-Isola Rossa

Posted: 4 heinäkuun, 2013 in Uncategorized

Tiistai 25.6.

Tuuli oli laantunut jonkin verran aamuksi, joten päästiin jatkamaan matkaa itään. Pelkällä genualla päästiin mukavaan matkavauhtiin eli 6-7 solmuun ja matka taittui mahtavassa myötä mainingissa.

Maininkia

Isola Rossa on äskettäin rakennettu rantalomakeskus, jossa on aallonmurtajan takana marina.

Isola Rossa

Maininki sopi sisään aallonmurtajan aukosta, joten satama-altaassakin kävi aikamoinen svelli, jolla tarkoitetaan ankkuripaikkaan tai satamaan sisään tulevaa maininkia. Ketään ei näkynyt vastassa, joten kiinnityttiin keula edellä aallonmurtajaan. Kippari lähti satamatoimistoon ilmoittautumaan, missä kovasta ihmeteltiin, miten olemme päässeet saapumaan heidän huomaamattaan. Ehdottivat, että siirryttäisiin toiseen paikkaan, koska aallonmurtajalla ei ole sähköä saatavana, mistä kuitenkin kieltäydyttiin, koska aallonmurtajan tausta vaikutti tuulen ja svellin suhteen suojaisimmalta paikalta. Satamamaksu oli vain 24 euroa, koska sähköä ei käytetty. Satamatoimiston vierestä löytyivät siistit suihku- ja wc-tilat, joihin pientä panttia vastaan sai avaimet.

Svelli nyki paattia ikävästi sivusuunnassa vaikka joustimilla varustetut keulaköydet olivat pitkälle sivulle. Naapurissa olevan kalapaatin kalastaja tuli neuvomaan sujuvalla italialla, että kannatta kiinnittää keulaköydet yhteen tolppaan suoraan keulaan ja ottaa paattia jonkin verran irti laiturista. Tätä kokeiltiinkin ja todettiin, että nykiminen loppui selvästi ja paatin heiluminenkin tasoittui. Aina sitä oppii jotain uutta maailman merillä, kun on avoinna uusille ideoille.